Palataampas hieman ajassa taaksepäin.. Kesä 2014 ja pentuprojekti

Noniin! Nyt on vihdoin hetki jolloin ehtii istua alas paikoilleen ja päivittää blogin ajantasalle. Puolessa vuodessa on tietenkin ehtinyt tapahtua ihan hirveästi, joten yritän pitää tämän tiivistettynä. Taidan jakaa jutut muutamaan eri tekstiin, koska muuten näistä tulisi (ylipitkiä) romaaneja. Nyt näistä tulee ehkä vaan romaaneja. :D

Kesä meni tietenkin aika pitkälti näissä kuvioissa:

Äitin kainalossa ruuhkaa <3 

Paussi matkalla mökille. Me osataan jo hianosti pissata ulos! 

Väsy….

Mamiiiii!!!

Tytöt

Pojjaat

Pentuaika oli aivan ihanaa! Nautin täysin rinnoin kesästä pentujen kanssa, vaikka se ei kevyimmästä ja helpommasta päästä ollutkaan! <3 

Jotta aika ei kultaisi muistoja liiaksi, tässä muistoja Dinan synnytyksest, josta ei dramatiikkaa puuttunut. Onneksi Dina jaksoi kuitenkin hianosti läpi koko synnytyksen ja hoiti pentuja alusta asti erittäin hyvin! :)

Ensimmäinen pentu, iso tyttö, syntyi kuolleena, sillä sen syntymiseen meni liian kauan (n 1,5h). Yritimme elvyttää pentua tuloksetta. Seuraavaksi syntyi kaksi reipasta tyttöä. Tämän jälkeen meille syntyi luultavasti kaksoset. Kaksi pentua tulivat samalla työnnöllä ulos, ja uskon niiden olleen samoissa kalvoissa. Toisesta pennusta huomasi heti sen olevan kuollut. Pentu oli todella pieni ja hieman alikehittynyt. Toinen kaksosista oli myös todella pieni, n 100g, mutta kuitenkin ihan elinvoimainen. Tämä oli meidän pikku punainen. Seuraavaksi syntyi ensimmäinen uros, pienen pieni poika myöskin n 100g. 

Tämän jälkeen dramatiikka jatkui. Syntyi hyvän kokoinen, reipas ja ponteva pentu ja ehdin jo iloita siitä kahden pienen jälkeen. Mutta kun käänsin pennun ympäri tarkistaakseni sen sukupuolen, huomasin että pennulla on napanuora irronnut ja navassa siis pieni reikä josta tulivat pienen raukan suolet ulos. Koitimme korjata asiaa, laitoin suolet takaisin, soitin konsultaation YES:ille ja lähdimme päivystävälle ompeluttamaan navan. Hanke tuntui tietenkin vähän hasardilta, mutta koska pentu oli muuten niin elinvoimaisen oloinen ajattelin että napanuora oli vain irronnut syntymisen yhteydessä (Dina ehti kiskaista?) ja ajattelin että annetaan pennulle mahdollisuus. Napaan yksi tikki, Dinan ultraus että montako vielä tulossa (2-3, ei röntgeniä jolla olisi voinut varmistaa) ja niskaan kalkkia ja kotiin odottamaan loppujen syntymistä. 

Kun päästiin kotiin syntyi melkein saman tien kaksi isoa ja vahvaa poikaa. :) Jäimme vielä odottelemaan kuuluisiko kolmatta joka oli mahdollisesti ultrassa näkynyt. Mutta ei alkanut kuulua ja Dinakin selvästi rauhoittui. Katselimme tilannetta muutaman tunnin samalla yrittäen juottaa pentuja. Pienimmät eivät halunneet kovin hanakasti lähteä imemään, joten niitä piti vähän auttaa. 

Omassa takaraivossa kuitenkin oli vielä kysymys että mitä jos sisällä onkin vielä yksi. Pentuja oli tullut jo niin monta (9!!) että olisi ollut mahdotonta tuntea jos jossain esim kylkikaaren alla olisi vielä piilotellut yksi pieni pentu. Oli siis pakko lähteä varmistamaan asia vielä päivystävälle klinikalle jossa röntgen. Oli tietysti sunnuntai joten kovin moni paikka ei ollut auki. Pennut siis taas mukaan ja klinikalle. Röntgenissä todettiin onneksi että kohtu on tyhjä. Jos sisälle olisi vielä jäänyt yksi pentu, olisi seuraava vaihtoehto ollut sektio, joten olin todella helpottunut ettei tälle urakalle sentään saatu sitä grande finaleksi!

Itseä väsytti tietysti jo ihan hirveästi rankan yön jäljiltä, Dina aloitti synnyttämään puolen yön aikaan, ja klinikalta olimme kotona n klo 12. Kotiin päästyämme alkoi kuitenkin taas pentujen juotto. Oranssi, eli napa-pentu ei halunnut ollenkaan alkaa juomaan. Alkukankeuden jälkeen pienet punainen ja sininen saatiin juomaan joten kuten, mutta tukea ne tarvitsivat koska olivat niin pieniä ja heiveröisiä etteivät pysyneet pitkään itse nisällä. Vaikka oranssi oli yksi suurimmista ja muuten erittäin ponteva, ei sitä vaan saanut juomaan millään. Se vikisi, eikä halunnut nisää saati tuttipulloa. Yritin koko päivän saada pennun juomaan, soitin kokeneemmille saadakseni neuvo ja tukea, mutta kukaan ei voi tuntea tilannetta olematta paikalla. Illalla tein sitten raskaan päätöksen ja päätin että oranssi päästetään pois. En halunnut jäädä nesteyttämään sitä ja katsomaan kuinka se kenties kuihtuisi pois. Se oli läpikäynyt jo paljon, ja ajattelin että kaikille helpompi näin. Sen vikinä stressasi selvästi Dinaa, samoin minua eikä pentu varmasti voinut hyvin, koska ei pystynyt syömään. Jälkikäteen ajateltuna ja selvitysteni perusteella pennulle olisi samantien pitänyt aloittaa myös antibiootti, mitä se ei nyt saanut. Mutta mikään ei silti takaa että pentu olisi sillä pelastunut. On uskomatonta miten pieneen voi kiintyä niin paljon niin pienessä hetkessä. En tiedä helpottaako se ajan kanssa kun kokemusta tulee lisää, ehkä ei. Mutta tuntui kuin olisi vienyt pienen palan Dinaa lopetettavaksi.. Onneksi eläinlääkäri oli saman joka ompeli pennun navan aamuyöstä. Ja lisäksi hän osasi käsitellä hyvin väsymyksestä ja surusta sekaista kasvattajan alkua. 

Ei siis ihan helppo alku kasvattajan uralle. Mutta ihme kyllä, loppukesän tapahtumat peittosi kaiken tuon stressin ja kaiken vaivan mennen tullen! Kesän aikana pennut ehti mm käydä äiskän mukana treenaamassa tokoa (nukkui kevythäkissä kentän laidalla ja tutustui kenttään), leikkiä paljon, käydä agi-kisoissa turistina, automatkustaa lyhyitä ja pitkiä matkoja, mökkeillä, kiipeillä ja hyppiä alas terassilta, tutustua muihin koiriin, viihdyttää melkein päivittäin vaihtuvia vieraita neljännestä elinviikostaan alkaen. Juosta päivittäi useita kertoja vapaana pihalla, kaluta raakoja luita, käydä pienillä lenkeillä myös kotipihan ulkopuolella, olla pentutestattavina, trimmattavina, kiukutella naamanajelusta, nukahtaa syliin, purra lahkeita ja hihoja, kahlata uima-altaassa ja äristä purista vetoleikkiessä. 

Meillä on nyt kuusi aivan ihanaa pentua kasvamassa aivan ihanien omistajien luona! Joten positiivisen puolelle jäätiin kuitenkin suvereenisti ja jatkoa on toivonmukaan tulevaisuudessa tulossa! :)

Kyllä tällaisessa kiitos seisoo <3

Loppiaisen pentutreffit

Lisää pentujen elämästä löytyy pentublogista, jos joku ei ole sitä seurannut: http://jumparoundpennut.blogspot.fi.

Luovutuksen jälkeen olemme ehtineet treffaamaan koko porukalla useamman kerran, käymään neljän pennun voimin pentunäyttelyssä (ROP ja VSP-pennut) sekä vaihtamaan paljon kuulumisia. :)

Jatkan pentujen kuulumisten päivitystä pentublogiin, joten ne joita kiinnostaa pentujen puuhat tulevaisuudessa, kannattaa laittaa linkki talteen. Luulenpa että melko paljon aktiviteettiä luvassa, sen verran aktiivisiin koteihin ovat pennut päässeet! :)

Ihanaa joulua!

Rauhallista joulunpyhien jatkoa ja iloista, onnellista ja vauhdikasta vuotta 2015!

T:Anniina, Dina ja Svante

Blogi on ehtinyt elää n 6kk hiljaiseloa, sekä pentu- että opiskelukiireiden takia. Suurin syy taitaa olla tuo meidän lauman uusin jäsen Svante, joka on tehokkaasti työllistänyt omistajaansa tämän syksyn aikana.. :)

Mutta mikäs olisi parempi aika päivittää blogi ajantasalle ja päivittää loppuvuoden tapahtumat, kui uuden vuoden kolkuttelu jo ovella. Tämä voisi olla siis vaikka jonkunlainen uudenvuodenlupaus, että nyt kun on kerrankin hieman lomaa, niin päivitän blogin ajantasalle ja teen koosteen viime kesästä sekä syksyn ja alkutalven tapahtumista. Mutta siihen asti taidan palata takaisin sohvalle viltin alle mussuttamaan jouluherkkuja! ;)

Nauttikaa!!

Mamma- ja kesälomailua

Dina on viime viikot viettänyt ansaittua kesä- ja mammalomaa. Loma on mennyt mökkeillessä ja pääsiDina myös moikkaamaan kavereita pariksi päiväksi Sotkamoon, rennoissa merkeissä kuitenkin. Kauheasti olisi mieli vielä halajanut kavereitten kanssa rallaamaan, mutta näitä leikkejä jouduttiin vähän rajoittamaan ennenkuin meno metsässä olisi yltynyt ihan hurjaksi. Voinnissa ei siis ole mitään vikaa, vaan ainakin Dinan itsensä mielestä se voisi baanailla ihan normaaliin tapaan. :) Tylsillä kävelylenkeillä vauhti on kyllä vähän hidastunut, mutta keppejä ja käpyjä poimitaan maasta heitettäväksi entiseen tapaan, ja täytyyhän niitä sitten varovasti nakella mamman mielen virkeenä pitämiseksi.

Samalla ajatuksella (mielen virkistykseksi) ollaan tehty pientä tokoilua ja temppuilua. Dina on ihan super innoissaan kun pääsee välillä vähän temppuilemaan. Esimerkiksi jalkojen väliin tuleminen takaa kiertäen ja jalkojen välissä kävely alkaa olemaan Dinan oikea bravuuri. Seuraavaksi voisi opettaa laittamaan siitä vielä etutassut mun jalkojen päälle ja kävelemään niin eteenpäin. Ollaan aloitettu harjoitukset ajoissa Dinan tulevaa seniorilajia- koiratanssia- varten. :P Vauhtilikkeet on tokossa täytynyt jättää pois, joten tokotreenit on koostunut lähinnä kaukoista, paikalla käännöksistä ja askelsiirtymistä. Peruutus alkaa muuten näyttämään jo paljon paremmalta! Onneksi synnytyksen jälkeen ei mene niin hirveän kauan kun voi taas aloittaa kevyen toko-treenailun ja kunnon kohotuksen. :) Mä kärsin edelleen kauheasta treeni-vierotuksesta, vaikka hyvin ollaan maltettu mammaloma rauhoittaa. Kohta sitten kaksin verroin treenattavia, joten eiköhän tää vaje saada pian täytettyä syksyn myötä..

Dina mökillä tiineyspäivä 45

 

Kaverit käymässä mökillä

Dina, Unna ja Zinna

Tiineyspäivä 46

Päivä 51

Dina on tiine!!

Otin Dinan tänään mukaan koululle yöpäivystykseen jotta voitaisiin samalla ultrata se. Tiineyspäiviä tuli tänään ekasta astutuksesta 24 ja tokasta 22 päivää, eli ihan hyvin pitäisi jotain jo näkyä jos on näkyäkseen.

Ensin ultrailtiin kaverin kanssa itse ja sen jälkeen pyydettiin paikalle päivystävä lääkäri kiinnittämään diagnoosi. Ja diagnoosihan oli: TIINE! Ensin katsoimme perus ultralla sikiöpussit ja sitten katsottiin vielä pienten sydänten sykkimistä dopplerilla, joka näyttää veren virtaukset. Kuinka ihanaa oli nähdä pontevasti sykkivät pienen pienet sydämet! <3

Tässä videolla sykkii yhden pienen sydän! (Ylhäällä musta soikio on sikiöpussi ja sen sisällä sykkivät pieni punainen ja sininen on pennun sydän :> )

Oikeasta sarvesta laskettiin neljä varmaa ja vasemmasta yksi varma. Vasenta puolta tosin peitti vähän perna joten siitä on vaikea sanoa varmasti.. Ja kaikkeahan voi tietysti vielä tapahtua.
Mutta pääasia että siellä näkyi jotain, ja niitä jotain oli myös useampi kuin yksi!

Yritin tarkoituksella olla hirveästi (yli)tulkitsematta muutoksia Dinassa ennen tätä, ettei turhaan ala luoda itselleen luuloja. Mutta nyt kun tiineys on varma niin voihan niitä ajatella tälleen taaksepäin. :P Ihan alku tiineydestä Dinalla oli ripulia (oliko sitten tiineydestä vai joku muu syy, sitä ei tiedä). Noin parin viikon kohdalla huomasin että viimeiset kylkiluut ei tunnu enää niin selvästi kuin ennen, eli lanne oli alkanut hieman leventyä ja samalla myös viimeinen nisäpari alkoi vähän turvottaa.. Dinasta on tullut myös ihme haahuilija lenkeillä. Vähän sellanen taivaanrannan maalari. Kulkee perässä ja kattelee, ja tuntuu että toimii jotenkin vähän hitaammin ja rauhallisemmin kuin normaalisti. Keppileikeistä, leluista ja pienestä treenailusta ja temppuilusta innostuu kyllä ihan normaaliin tapaan. :)

kaverikuva

Aamulenkillä, keppileikit maistuu vielä! 

Keppileikkiä Fridan kanssa

Mamma ottaa rennosti, masu vielä aika pieni

Kesätyttö

Kevätkuvia

Lenkkeilyä Tartossa

Pörröinen pesun ja kuivauksen jälkeen, edellisestä trimmistä n 1kk

Trimmin jälkeen, peppupallot lähti, kevyempi kesätukka!

Tallinnan satamassa, matkalla pääsiäislomalle :)

Satamassa oli vähän tuulista 

Pääsiäisenä retkeiltiin kahtena päivää Luukissa noin 4 tunnin patikat

Pentuprojekti on alkanut

Dinalla alkoi pääsiäisenä juoksut, tietenkin päivää ennen meidän ensimmäistä EVL starttia.. Oltiin siis jo henkisesti valmistauduttu viikonlopun kisoihin, huomasin kyllä että Dina alkaa tekemään juoksua mutta ajattelin että ei se vielä aloita. No niin se sitten koetta edeltävänä päivänä ne aloitti. Oli vähän ristiriitaset tunteet. :P EVL-n korkkaus siirtyi siis luultavasti jonnekkin ensi syksylle jos nyt kaikki menee suunnitelmien mukaan.

Juoksujen alkamisesta piti sitten ruveta miettimään muita aikatauluja. Päätin että matkustetaan viikoksi takaisin Taroon ja sitten taas seuraavana viikonloppuna Suomeen. Edellisten juoksujen kätöksen perusteella astutusta voisi koittaa jo silloin.

Tultiin siis viikon päästä taas Suomeen. Mutkia meinasi tulla matkaan suunnasta jos toisesta, mutta lopulta saatiin asiat sumplittua onnistuneesti. Käytiin Kirkkonummella Rickyn luona lauantaina jolloin astutus ei vielä onnistunut ja uudestaan su, jolloin tärppäsi. :) Mun oli pakko matkustaa sunnuntaina takaisin Tartoon kun maanantaina tentti ja esitelmä. "Pienellä" sumplimisella sain kuitenkin järjestettyä Dinalle kyydityksiä, hoitopaikan ja apurin vielä astutukseen tiistaille. Tiistaina Dina siis kävi vielä Kirkkonummella ja myös tällöin saatiin onnistunut astutus.

Nyt siis jäädään odottelemaan astutuksen tuloksia, n toukokuun 20 päivän tienoilla voidaan ultrata. :)

Lisätietoa pentuprojektista pentublogista: http://jumparoundpennut.blogspot.fi

Tässä Dina ja Ricky n kuukauden takaisissa kimppatokotreeneissä. Huippuja harrastuskoiria kyllä molemmat! Hyvä että koirat ees huomioi toisiaan treeneissä kun emännillä oli lelut ja namit jotka kiinnosti näitä kavereita enemmän!