Hyppytekniikkaa harjoitellaan lähinnä kehittämään ja parantamaan koiran vartalonkäyttöä ja hyppytekniikkaa, joten se tukee paljon esim agilityn harrastamista. Varmistamalla ja rakentamalla koiralle oikea hyppytekniikka voidaan minimoida rasitus, maksimoida voimankäyttö ja nopeus radalla. Näin ollen suoritukset paranee ja koiran harrastusikä pitenee ja rasitus vähenee. Vapun harjoitukset ja tekniikat perustuu Susan Salon oppeihin.
Ensimmäinen kurssikerta alkoi luennolla jossa Vappu kertoi mm mitkä ovat koiran ja ohjaajan vastuut agiradalla. Lyhykäisyydessään:
Ohjaajan tehtävä on:
-rakentaa ja ylläpitää koiran lihaskuntoa. Erityisen tärkeinä vahvat syvät lihakset (esim selkänikamien väliset lihakset jotka vähentävät iskuja välilevyihin/muutenkin rangassa+muissa nivelissä), syvät lihakset mahdollistavat hyvän kehonhallinnan. Lisäksi takaa riittävän lihashuollon eli käyttää fyssarilla/osteopaatilla säännöllisesti n max 2 kk välein.
-opettaa koiralle oikeat tekniikat, opettaa ja ohjaa koiraa selkeästi ja systemaattisesti sekä pitää huolen koiran motivaatiosta
Koiran tehtävät:
-arvioida esteiden väliset etäisyydet ja suhteuttaa laukkansa askelpituus/vauhtinsa sen mukaan (alustan materiaali ja liukkaus, tiet..)
-valita ponnistuspaikka (käännöksen mukaan, esteen korkeus. Koiran rakennekin vaikuttaa tähän. Esim jos koiralla kovin suora etuosa ei se saa etujalkojaan nostettua kauniisti rintakehän alle vaan hyppää ns 'heil hitler' hypyn eli tassut suorana eteen-ylös heilauttaen-> ei voi ponnistaa kovin läheltä koska muuten tiputtaisi.. Tällaisella koiralla myös laskeutumisista tulee huonot, pää ei laske, selkä ei pyöristy, muuttuu kovin etupainoiseksi-> kaikki rasitus etupäälle. Tekniikkaharjoituksista tällaisille koirille paljon hyötyä)
-arvioida estekorkeus (suhteuttaa voimankäyttö, ei hukkata energiaa eikä pudottaa)
Tässä hyppytekniikan opetustekniikassa ei keskitytä juurikaan rimoihin, eli jos koira pudottaa harjoitusta tehdessään riman, siitä ei anneta negatiivistä/mitään palautetta. Vappu oli sitä mieltä että koiralle jo riman pudotus on aina jonkinlainen palaute, koira sen kyllä huomaa. Heidän tekemän pienen tutkimuksen tulokset osoitti että kun pudotuksen jälkeen sama tehtävä uusittiin niin 80% kerroista koirat korjasivat virheensä itse (vaikka erillistä palautetta pudotuksesta ei siis annettu). Pudotusta tarkastellaan enemmän merkkinä jostain ja se syy tulisi selvittää ja tietenkin tehdä hyppytekniikka harjoitteita.
Luennon jälkeen jatkettiin tekniikoilla. Ekan kerran teemana oli perusharjoituksia, katottiin ponnistuspaikkaa. Tehtiin perus sarjaa eli viis hyppyä medeillä välit 5 jalkaa ja katottiin vaan millasella tekniikalla koira hyppää, ponnistaa jne. Lisäks paikaltaan korkeutta vähän, eli speedbump ja sitten okseri joka lopulta maksimikorkeudessa kullekkin kokoluokalle. Dinalla ei ollut mitään ongelmaa, hyppäsi hyvällä tekniikalla kaikki harjoitukset ja juurikaan korjattavaa ei ollut. Jes! Kuulemma ei löytynyt mitään puudeleille tyypillisiä perus ongelmia (suorasta etuosasta ja liikkumattomasta niskasta johtuvia, tyypillisiä liioitellun ylöspäin suuntautuvia hyppyjä tms). Kovasti kehuja sai siis Dinan tekniikka, ponnistukset ja eteneminen hyvä, samoin alastulot, pää laski hyvin eikä korkeuskaan tuottanut ongelmia.
Tokalla kerralla teemana oli etäisyyden arviointi. Tehtiin eka oisko ollu 5 esteen sarja aina pitenevillä esteväleillä. Välit 5, 6, 7, 8, 9 jalkaa maybe. Eli koiran piti tajuta pidentää askeltaan aina sitä mukaa kun välit piteni. Dina hoiti sen hianosti, ainut vaan että hyppäsi kuulemma vähän vasemmalle vinoon parilla ekalla kerralla. Sekin korjaantui kun asettelin koiran ja palkan suoraan ja koira toisaalta lämpeni. Toisessa harjoituksessa vikaa estettä siirrettiin asteittain kauemmas (1 jalka kerrallaan) aina 15 jalkaan asti. Dina hahmotti uudeet etäisyydet hyvin, kerran 12 jalan kohdalla tuli epäpuhdas hyppy kun ei osannut päättää ottaakko yhen ylimääräsen askeleen vai ei. Tokalla yrityksellä korjas (otti askeleen). Tästä juuri on kysymys eli koiran pitää osata lukea etäisyyttä tietääkseen milloin pystyy venyttämään ja milloin täytyy lisätä askelia. Tota 12 jalkaa vois siis harjoitella kotona. Etäisyys harjoituksiin voi liittää mukaan myös esim korkeuden harjoittelun esim nostamalla asteittain ekan harjotuksen vikaa hyppyä.
Tänään, eli vikalla kerralla teemana oli taipuminen. Ekassa harjoituksessa oli viuhkan mallissa kolme estettä molempiin suuntiin. Välit medi 5 jalkaa (4-5) ja palkka n metrin päässä vikan hypyn sisimmästä tolpasta tolpan kanssa samassa linjassa. Tarkotus ois tehdä kolme kertaa molempiin suunttiin, sitten vielä tsekki kerran molemmat ja sitten suoristus (neljä taimmaista estettä suora linja). Dina teki hyvin.
Toka harjoitus vahvisti taipumisen lisäks ponnistusta, eli taas kolme estettä viuhkan mallissa molempiin suuntiin, välit 5 ja 7, ja keskimmäistä estettä korotetaan maksimiin asti. Tää harjotus tosi hyvä rakentamaan ponnistusvoimaa jota tarvitaan esim takaakierroissa. Tästä tykkäsin ihan erityisesti, näitä pitää tehä! Dina suoritti taas ihan tyylipuhtaasti.
Toka harjoitus jossa keskimmäistä nostettiin, lähimpänä oikealle tehtäessä eka este..
Hevosenkenkä
Lopuksi oli vielä laskeutumisharjoitus-sarja. Neljä hyppyä (5-7-7), toka hyppy okseri (max 35cm) jotta saadaan koira kunnolla ponnistamaan. Pään pitäis pysyä alhaalla ja koiran laskeutua hallitusti.
Laskeutumistekniikkaharjoitus
Mulla on kurssilta ihan älyttömästi taas videomateriaalia jota pitäis käsitellä. Tässä pari ihan lyhyttä pätkää kakkos kerran tokasta tehtävästä jossa vikan esteen etäisyyttä kasvatettiin pikkuhiljaa..
Nyt vaan toivotaan että päästäis johkin treenaamaan sitä "oikeetakin" aksaa! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti