Kaikki sai treenata kaksi n 15-20min pätkää omavalitsemia liikkeitä.
Me otettiin ekassa pätkässä meiän ehdottomasti eniten harmaita hiuksia aiheuttavat liikkeet, ruutu ja luoksetulo (se stoppi.!!).
Luoksetulossa Dinalla on tosi hyvä vauhti, joka kostautuu tossa stopissa (seisominen, maahanmeno parempi). Kovan vauhdin lisäksi Dina on aika pomppiva koira, niinkuin useimmat villakoirat, ja sen jarrutus kovasta vauhdista tapahtuu kahdella suurella kenguruloikalla. Se ei luoksetulossa oo kovin toivottu juttu koska se tarkottaa sitä että ennenkuin se pysähtyy se on edennyt noin viis koiran mittaa.. Stoppi on tosi napakka lelulla tehdessä. Eli hetsaan lelulla, esitän että heitän sen, Dina lähtee perään (se on vähä yksinkertanen :>), kutsun sen takas ja sanon pysäytyskäskyn Stop!, ja sit vapautus lelulle/heitän lelun taakse. Tässä pysähdys siis tosi napakka.
Pitkällä suoralla, eli ns kokeenomaisessa Dina pysähtyy kovasta vauhdista just tolla etenevällä pompputekniikalla tai jos matka tosi pitkä ja koira ei ihan skarppina saattaa tulla läpikin. Eli tää tarvii todella treeniä.
Se on jännä miten monesti pitää mennä johkin vieraaseen ympäristöön/valmennukseen/kisoihin tajuamaan se minkä on oikeasti tiennyt jo koko ajan. Toteamaan että ei se tietty treeni toimi, noin mun pitäis tehä, tai ei tää liike/liikkeet x oo valmis. Kotona oppii helposti menemään siitä mistä aita on sopivin ja tekemään niinkun meille on paras. ;)
Mutta Porvoosta tuli luoksetuloon esille esim seuraavia ajatuksia:
-muista säilyttää tasapaino vauhdin ja stoppien treenaamisen välillä, niin että stopeilla on arvo mutta vauhti kuitenkin säilyy (meillä noi läpijuoksutreenit välillä tuppaa jäämään kun varsinkin pidemmällä matkalla vauhti yleensä liiankin hyvä, lyhyemmillä matkoilla vauhti kärsii, tasapaino pitäisi löytää)
-paljon stoppeja; esim heittää namin pois-> koira menee hakemaa-> siitä luokse ja matkalla stoppi (käsimerkki/suullinen) ja uudestaan, vahvistetaan terävää pysähtymistä ja silti hauska leikki. Tai esim itse peruuttamalla tehään stoppeja.
-aluksi kunnon vartaloapu, niin että stoppi menee oikeesti läpi (esim aina pidentäessä matkaa=vaikeuttaessa liikettä)
-suhteuta apua vauhtiin, jos koira tulee tosi kovaa tee suosiolla isommat avut (vartalo apu), jos tulee rauhallisemmin voi riittää kokeenomainen käsky
-anna seistä hetki ennen palkkaa! Stopin merkitys selkeytyy, että tää oli se tärkee juttu (mulla ainakin ollut tapana että heti lentää palkka kun tulee hyvä stoppi, tää oli musta ihan hyvä ja kokeilemisen arvonen pointti, ehkä se selkeyttää sitä mitä oikeasti oltiin tekemässä)-> mennään vaikka koiran luokse palkkaamaan
-varsinkin meiän tilanteessa kokeilemisen arvosta vois olla namipalkka heittolelun sijaan. Ajatus siirtyy palkasta enemmän stopin suorittamiseen, koira tekee sille suoritukselle eikä lelulle, ajatus enemmän mukana, hyvästä stopista namipalkka viedään koiralle. Vauhtia sitten erikseen lelupalkalla.
Sitten otettiin ruutua. Tätä ollaan väännetty nyt varmaan puol vuotta ilman tuntuvaa edistystä. Ollaan tehty erikseen vauhtia lelulla ja lisäksi paikkatreeniä lähempää lähinnä näyttämällä. Tää paikkatreeni on se joka on kaikkein eniten tökkinyt ja jonka takia koko ruudun treenaaminen on ollu vähä nihkeetä. En tykkää mistään ylimääräsistä häivytettävistä apuvälineistä niinkuin laudoista, targeteista tai kipoista, mutta nyt on ehkä pakko nöyrtyä ja ottaa targetti ruudun paikan kanssa kokeiluun jos sen avulla löytyis siihen varmuutta.
Toinen ohjaajista sanoi myös opettaneensa ruudun koiralleen ilman mitään paikan opettamista, mikä sinäänsä oli kanssa ihan lohduttavaa. Mä uskon että Dinallakin se vois toimia ihan hyvin, koska ruutuun pysäyttämisessä ei oo ongelmaa. Eli periaatteessa lelulla vaan vauhtiruudun kautta opetettu, ja hyvin kuulemma hakeutuu aina samaan paikkaan ruudun takasivulle. Yksi ongelma jos ei opeta koiraa hakemaan ruudussa paikkaa, on esim jos koira jostain syystä jää vaikka ruudun sivuun. Jos koira osaa hakea paikan niin uudella ruutu-käskyllä sen voi saada korjaamaan oikeaan kohtaa.
Mutta tässä Porvoosta tulleita ajatuksia meiän ruutu-treeniin:
-vauhtiruutuja (lelu ruudussa/appari heittää palkan), ja kasvattaa edelleen hinkua mennä ruutuun (esim pitää kiinni pannasta ja apuri hetsaa ruudussa lelulla, pitkä matka)
-sitte aletaan ottaa mukaan pysäytys: saa ottaa lelun-> stop!-> vapautus
-aletaan varioimaan, lelu ruudussa/ei, heittopalkka, pysäytys/maahanmeno/liike loppuun asti, vaihtelevasti
-paikkatreeniä targetilla (opetetaan target eka muualle ja hakeutumaan siihen vauhdilla, siitä kiva leikki, namipalkka?)+naksu mukaan paikkatreeniin?
-II. vaihtoehto: paikkaa näyttämällä, läheltä, käydään näyttämässä, kun koira tarjoaa näytettyä kohtaa ni palkka (meillä ei oo toiminu mitenkää superisti..)
Mä taidan siis keskittyä nyt tohon vauhtiruudun kautta opettamiseen että saatais vähän purettua tota ruudun treenaamista vähän rennommaks. Sen treenaaminen on menny monta kertaa ihme vääntämiseks, mikä ei oo kivaa ei ohjaajalle eikä koiralle. Target treeniä sitte ehkä vähän varovasti siinä sivussa, mutta vaihdetaan treenin painotusta. Oon vielä toiveikas. :)
Tokalla kierroksella halusin kattoa tunnarin vuhtia ja lisäks otettiin vähän askelsiirtymiä.
Tunnarissa Dina sekä lähtee kapuloille että palauttaa ravissa. Testattiin sitte niinkin yksinkertaista asiaa kun pidentää matkaa kapuloille (n 15m?) ja toimi tosi mainiosti! Lähti kapuloille laukalla mutta silti keskittyneesti, nappas tosi itsevarmasti oman ja palautti myös laukalla. Tosi tyytyväinen tähän.
Kokeiltiin sit vielä niin että lähetin hypyn kautta kapuloille. Tääki meni tosi hyvin, etsi hyvin ja palautti reippaasti. Jätettiin tähän, tosi hyvä! Oon tunnariin tässä vaiheessa tosi tyytyväinen! Ehkä yks meidän varmimmista VOI-liikkeistä tällä hetkellä, edes yksi jossa ei tunnu olevan väännön aihetta. ;)
Eli vinkit tunnarin vauhtiin:
-pidempi matka
-hypyn kautta kapuloille lähetys
Sitten vielä askelsiirtymät. Niissä ei oikeestaan sen kummempaa, halusin vaan että joku kattois ne kun oon niitä lähinnä itsenäisesti treenannu. Ne oli ihan ok, askelet vasemmalle pitäis päättää otanko siihen jonkun väistökäskyn erikseen ja liikunko suoraan sivulle vai ristiin. Peruutusta ollaan treenattu ja se oli kuulemma ihan ok. D ei peruuta vielä ihan suoraan mutta ei kuulemma haittaa jos ei oo koko ajan jalassa kiinni askelissa, pääasia että palaa nopeasti perusasentoon.
Yleisiä huomautuksia itelleni:
-rauhallisuutta palkkauksiin (odota hetki esim jäävät, stopit, ruutu että koira ymmärtää mitä on tehny, kehu, sitten vasta nami/lelu), ei mikään kiire
-rauhallisuutta liikkeiden suorittamiseen (esim liikkurin käskyt-seuraaminen)
-pidemmällä matkalla lisää vauhtia (+metskuun, tunnari -> noudot, ruutu, toisaalta myös luoksetulo (+/-), tasapaino ja osaamisen mukaan)
-seuraamisessa rytmi (paljon liikkurointia, myös pelkän ohjaajan?+ liikkuri höpöttää ja koirakko tekee omaa)
-koiran ja ohjaajan oma kupla, tiimi! koiran vai ohjaajan häiriö? älä itse häiriinny..
-jos hyökkää kapuloille-> tee seinää vasten/kiertämällä tötsä, kapula tötsän viereen/esteen eteen/opeta kiertämään kapulan taa
-ja last mut ei todellakaan least, älä jää vääntämään! Jos tuntuu että joku ei onnistu, lopeta, mieti missä vika, muuta jotain, kokeile jotain muuta! Vääntäminen yleensä ei auta JA
-(varsinkin vaikeissa asioissa) yksi hyvä suoritus riittää! Kun saat hyvä suorituksen, palkkaa siitä ja lopeta! :)
Tässä lähinnä notes to myself kyseisestä treenistä (pahoittelen siis osittaista sekavuutta), että muistan jälkeenpäinkin miten toiveikkaalta ja mahdolliselta kaikki taas tuntukaan tän päivän jälkeen! :P
Pitäis skarpata myös tosi paljon treenien suunnittelussa ja ylös kirjaamisessa. Joten voi olla että tänne tulee tän kevään aikana enemmänkin vastaavia postauksia jos oikein innostun ja pääsen irti mun epämääräsistä muistilappu treenisuunnitelmista.. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti