Mmmmm, verta!

Oltiin tänään molemmat elämämme ensimmäistä kertaa jälkimetsässä. Osallistutaan siis meidän ainejärjestön MEJÄ-kurssille ja tänään oli eka jälkipäivä.

Koska mun jalan tilanne nyt on mikä on, niin en viittinyt lähteä ihan metsään rämpimään. Varsinkaan koska sinne päästäkseen ois pitäny ylittää pari metriä syvä ja levee oja. :D Joten tehtiin Dinalle jälki hieman pusikkoiselle ja heinikkoiselle hiekkatien pientareelle. Oli eka kerta joten tarkotus oli muutenkin lähinnä kattoa syttyykö koira jäljelle vai juokseeko se verta huutaen karkuun, joten aattelin että ei sillä sijainnillakaan sitten niin väliä.

Mulla ei ollut siis minkään näköistä käsitystä siitä miten Dina reagois vereen. Lisäjännitystä toi vielä se että meidän veri oli noin vuos sitten hankittua, pakastimessa seissyttä. Ei siinä sinänsä mitään, mutta ilmeisesti pakastin jossain vaiheessa sulanut, sillä veri oli ehtinyt märäntyä ja haju oli aika mehevä..

Dina ajoi siis tienpientareella n 50m pitkän jäljen. Kiinnostui verestä heti ja jopa nuoli sitä maasta jäljen alussa olevasta ruudusta! Lähti hyvin seuraaman etsi-käskyllä. Kääntyi aina välillä kattomaan mua vähän kysyvästi mutta jatkoi hyvin jäljestystä uudella käskyllä. Pari kertaa meinas vähän eksyä jäljeltä ja kerran lähti kokonaan pois jäljeltä/hyppäs tielle, mutta jatkoi sitten hyvin kun palautin jäljelle. Lopussa "kaadolla" nuoleskeli kansaa verta maasta, nam :D mutta ihan hyvä että osoitti ainakin kiinnostusta. Ei siis vierastanut verta yhtään! :) Lopussa oli palkkana namipurkki.

Vähän oli epävarmuutta mutta selvästi tajus mitä piti tehä. Uskon että varmuutta ja vauhtia saadaan varmasti aika nopeesti treenaamalla kasvatettua!
Kiva treenata jotain joka perustuu koiran omiin taipumuksiin, sekä omistajan että koiran mieli lepäs. :)

Selvästi oli puudelilla hommaan taipumusta joten saa nähdä jos sitä vaikka tässäkin lajissa joskus lähtisi kokeisiin asti. Koepaikkoja ilmeisesti vaan tosi vaikea saada ja lisäksi koemaksut melko kalliita. Mutta puuhailu- repertuaariin täytyy ainakin tämä laji lisätä! :)

Vaarallinen laji..

Tokokaan ei näköjään oo ihan vaaraton laji.. Ulommainen isovarpaan nikama murtunut (mulla siis!) ja levossa pitäis pitää 3-4 viikkoa. (Sori järkyttävästä kuvamateriaalista :D)

Vajaan 3,5 viikon päästä Dina ilmoitettu Lietoon villisten tokon rotumestiksiin.. Treenatakkin pitäis.  Huomenna ois alkanut meidän MEJÄ-kurssi ekalla jäljellä. Ens viikolla lähtis pyörimään agitreenit uudessa ryhmässä. Voi kurjuuksien kurjuus, seuraavat pariviikkoa kaikki pitää jättää väliin. :(

Onneks koira on kuitenkin kunnossa ja voimissaan! Mietittiin just kaverin kanssa että mitä jos tällasta sattuis omalle koiralle, silloinhan sitä vasta harmittais ja surettais moninkertaisesti! Kyllä sitä itse pienen kivun kestää. Vaikeinta tässä taitaa vaan olla se riittävä paikallaan pysyminen ja lepuuttaminen. Onneks tokossa on myös paljon sellasta mitä voi treenata paikoillaan ja rauhallisessa tempossa. Täytyy jättää noi höösäilyt nyt pariks viikoks vähän vähemmälle.. :P
Ja kaveri lupas huomenna lähtee Dinan kanssa ajamaan jäljen jos koen että en ite pääse metsässä könkkäämään. Saattashan tuo sauvojen kanssa vähän hankalaa olla!

Viljandi

Tehtiin torstaina päiväretki Viljandiin n 80 km Tartosta länteen. Kaupungin keskellä on pieni Viljandi järv sekä vanhan linnan rauniot jotka tekevät kaupungista todella kauniin. Järven ympäri kulkee n 13 km pitkä luontopolku joka meidän oli tarkoitus mennä koirien kanssa kiertämään. Meitä oli reissussa 4 ihmistä ja 7 koiraa. Jotenkin siinä sitten kävi niin että luontopolkua ei oikein löytynyt, joten tyydyttiin kävelemään vähän lyhyempi lenkki jonka lopuksi mentii rannalle laiturille syömään eväitä ja ottamaan arskaa. Koirat pääsi samalla uimaan ja baanailemaan rannassa. Ilma oli varmaan +25, kesäsäät jatkuu aina vaan Tartossa :)

Tässä päivän kuvamateriaalia

mites noi ilmeet?? :D

Tässä näkyy myös D:n uusi Leenan pantanurkasta tilattu iihana pinkki donitsi panta :)
Ja on Dina ja maisemakin ihan kiva :)

Vain päivä tämän retken jälkeen kävi yhdelle retkikunnan jäsenistä ikävästi, sillä Luca-poika tippui seuraavana päivänä lenkillä salakavalaan kuoppaan ja katkaisi toisen reisiluunsa. Jalka on nyt leikattu ja toipuminen voi alkaa. Me toivotamme Lucalle ja emännälle paljon paljon tsemppiä ja voimia paranemis prosessiin jotta päästään taas pian porukassa uusille retkille! <3

Back in business..

Tartossa ollaan ja Dinalle se tarkoittaa lähinnä taas paljon koirakavereita! :) Tänään oltiin lenkillä Ülenurmella Ammin koiralauman, eli rhodejen Chilin ja Unnan ja bc Zinnan kanssa. On muuten ollut ihan tajuttoman ihanat kelit täällä. Aurinko paistanut ja tänäänkin oli päivällä ihan toppi ja shortsi keli kun oltiin lenkillä. <3 Yötkään ei ihan niin kylmiä kun mitä Suomessa jo oli.
Tässä pari kuvaa (c Ammi).

Tytöt: Dina, Zinna ja Unna <3

Jos uskallan niin ilmoitan Dinan ens sunnuntaille tokon Viron mestaruuksiin. Tai siis täytyy vielä vähän selvittää missä ne tarkalleen on ja että onko meillä sinne osallistumis oikeus. (EDIT. ei voida osallistuu mestaruuksiin, pitäis olla joukkueessa kuten Suomessa..)
Parin viikon sisällä pitäisi saada treenit myös pyörimään täällä Tartossa. Tarkoituksena ois testata nyt syksyn aikana miten puudeli toimii verijäljellä ja lisäksi treenata aksaa. Tokoa treenataan itsenäisesti/kavereitten kanssa ja lisäks mä jatkan jonkun toko-ryhmän vetämistä.

Tällä viikolla ois tiedossa luultavasti vielä retki sienimetsään ja luultavasti myös Viljandiin luontopolulle. Nähtiin sieltä niin ihania kuvia että pakko lähteä omin silmin ihastelemaan maisemia! :)

Aurinkoisia syyspäiviä!