Sain kun sainkin kotisivut luotua ja ne löytyvät osoitteesta:
jumparoundpoodles.weebly.com
Käykäähän kurkkaamassa!
sunnuntai 20. joulukuuta 2015
keskiviikko 2. joulukuuta 2015
Still alive...
Eikö se ole sata kertaa aikaisemminkin tullut todettua- uudenvuoden lupauksia EI kannata tehdä! Eipä tämänkään blogin kirjoitustahti ole vuodenvaihteen lupauksesta huolimatta ainakaan kiristynyt.. Mutta hengissä ollaan- alive and kicking, tai ainakin jumping, running and biting kuten ennenkin! ;)
Syksy on mennyt taas jo tutuksi tulleeseen tapaan vähän milloin missäkin. Pari viikkoa kotona Suomessa, pari viikkoa Tartossa, sitten taas Suomessa, sitten vähän ulkomailla, sitten ulkopaikkakunnalla töissä, sitten toisella paikkakunnalla, taas vähän kotona ja sitten taas Tartossa.. Huh! Onneksi tämä elämäntyyli on toivottavasti kohtapuoliin purkitettu ja mekin päästäisiin toivonmukaan johonkin pikkuhiljaa asettumaan.. :)
Ollaan aina joka välissä yritetty treenailla vähän. Tokoa ollaan tehty jonkun verran, mutta pääpaino on melkeimpä ollut agilityssä. Ryhmäpaikkoja meillä ei taas lunnollisesti ole, mutta ollaan säännöllisen epäsäännöllisesti käyty Lotalla Riihimäellä ja Agility Akatemialla irtopaikoilla tuurailemassa. Niissä on saanut hyvää ratatreeniä molemmille koirille ja tykkään kovasti molempien treeneistä! Allin puudelitreeneissä ollaan myös Svanten kanssa käyty kuokkimassa. :)
Svanten kanssa ollaan alettu syksyn aikana treenaamaan keppejä kujametodilla. Tällä hetkellä ollaan siinä pisteessä että viime treeneissä kuja oli enää n 5 cm leveä keskeltä. Rytmin löytäminen vaatii vielä paljon toistoja, mutta olen tosi tyytyväinen tässä vaiheessa Svanten pujotteluasentoon ja -asenteeseen. So far so good! Suosittelen kyllä kujaa (+ohjureita) muillekkin (villiksille) keppejä opettaville.
Dina on saanut Svanten keppitreenien yhteydessä myös tehdä kujaa, vaikka sille ei ole keppejä sillä metodilla opetettukaan. Mielestäni ollaan saatu Dinankin pujottelutekniikkaa hieman parannettua ja samalla vahvistettua sisääntuloja tällä tekniikalla. Nyt pitäisi vielä vahvistaa niitä lisää radankin yhteydessä, vaikka ajoittaisia valonpilkahduksia on jo näkynytkin. :) Joskus sitten vaan taas ei onnistu, kuten eilisissä epiksissä, vaikka juuri edellisenä päivänä treeneissä lähes samanlainen keppikulma onnistui aivan superisti.. Aina ei voi onnistua, treeniä on siis vielä edessä!
Toko kärpänen on elellyt hiljaiseloa jo jonkin aikaa.. Itsestä tuntuu että ei treenata sitä juuri ollenkaan, vaikka kyllähän pikkujuttuja oikeastaan tulee treenattua useamman kerran viikossa, jos ei jopa joka päivä jotakin. Suunnitelmallisiakin treenejä ollaan tehty. Jos sattuu hyvä treeni niin tokokärpänenkin yrittää nostella päätään, mutta huonona päivänä vaipuu taas syvempään horrokseen..
Uudet liikkeet uudessa EVL:ssä jarruttaa menoa, samoin ne samat vanhat ongelmalliset, eli lähinnä ruutu ja ohjattu.. Uutta merkitöntä merkkiä, eli eteenlähetyksen opettamista saatiin jo hyvin aloiteltua, mutta muutaman vaikeutetun treenin jälkeen huomaa siitäkin kuinka järjettömästi se tuntuu vaativan toistoja alleen jotta siitä saa luotettavan. Lisäksi kotona tulee treenattua ja pystyy treenaamaan juuri niitä juttuja jotka ovat jo melko varmoja. Ne vaikeat liikeet taas vaatisivat paljon tilaa, aikaa ja avustajan. Siksi treenimäärät niille on paljon pienemmät ja sieltähän ne ongelmat juurensa johtavatkin. Pitäisi varmaan ottaa treenisuunnitelma jossa laittaisi ohjelmistoon lähinnä vain nämä vaikeat liikkeet, ja muuta ei juuri treenata. Niin helposti treenitilanteessakin sortuu treenaamaan sitä mikä on kivaa ja helppoa.. Pitäisi olla joku katsomassa tarkemmin perään ja haastamassa treenaamaan niitä vaikeita. :P
Svanten kanssa tokotreeni-intoa ajoittain laimentaa sen vireenhallinta. Tosi ihanaa että tyyppi on niin innoissaan, mutta se into syö usein keskittymistä. Tuli ehkä pentuna vähän liikaakin keskityttyä tohon vireen nostamiseen, vireen säätelyn kustannuksella.. Noh, oppia ikä kaikki. Svante tekee tosi näyttävästi sen mitä osaa, esim maahan heittäydytään nopeasti ja innolla, mutta joidenkin asioiden omaksuminen vie korkean vireen takia paljon aikaa. Ja haukkua tulee herkästi. Yleensä heti jos joutuu korjaamaan tulee turhauma ja haukku. Alo liikkeet alkaa olemaan pohjustettu, mutta hommaa ei ole nidottu oikein paketiksi ja yksityiskohdat on aika levällään. Ehkä me startataan joku koe ensi vuoden puolella, mutta kyllä tän jätkän kanssa taitaa agi olla prioriteettina. Sitä se selkeästi rakastaa! <3
Pitäisi varmaan olla vähän positiivisempi omien koirien osaamisen suhteen. ;) Superhienoja otuksiahan noi on oikeasti molemmat, ja ilo niiden kanssa on touhuta! Mulle vaan toimii itselle parempana motivaattorina tällainen ainainen pieni epätyytyväisyys omaan tekemiseen. Motivoi itseä yrittämään ja tekemään vielä paremmin! Mikä toimii kellekin. ;)
Käytiin eilen Porvoossa agi-epiksissä. Svantelle nämä oli elämänsä toiset ja Dinalle ensimmäiset kisat sitten kesäkuun. Svantelle kaksi superia nollaa supermölleissä ja Dinalle kaksi hylsyä kilpailevissa. :D Puolustukseksi sanottakoon että kisaavissa taisi tulla ylipäänsä yksi hyväksytty tulos, eikä sekään nolla. Oli siis melko haastava rata. Muuten olen Dinankin menoon tyytyväinen, suoriuduttiin mm molemmilla kerroilla puhtaasti radan hankalasta alusta johon monet hyllyttivät, mutta keppien sisäänmenon olisi kyllä pitänyt sujua. Ne Dina missasi molemmilla radoilla, murr.. :/ Noh, keppi ja kontaktitreeniä edelleen edessä! (Videoita en nyt saa liitettyä huonon nettiyhteyden takia)
Svanten sisaruksia ollaan treffailtu syksyn ja kesän aikana yhdessä ja erikseen. Svante, Emma ja Kauno on kiertänyt kesän ja syksyn aikana menestyksekkäästi näyttelyitä pokaten sertejä ja va-sertejä! Lähes kaikki pennut ovat treenailleet omistajiensa kanssa ahkerasti agia, ja useampi startannut jo epiksissäkin hienoin tuloksin. Emma voitti jopa KKK:n seuramestaruuden ja Rosey voitti Ruotsissa ensimmäisissä epiksissään putkiluokan! Lisäksi pentujen terveyttä on tutkittu ahkerasti kesän ja syksyn aikana, ja ei voi sanoa muuta kuin että hyvältä näyttää!! Olen niiiiin tyytyväinen :) Tulokset löytyy täältä: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKasvattaja.aspx?K=JUMPAROUND&R=172.22.
Vielä on paljon muuttujia matkassa, mutta toivo elää että meillä olisi ensi kesänä talossa taas pienten tassujen vilinää! <3
Kotisivut ja/tai fb-sivukin olisi tarkoitus luoda kasvatustoiminnalle kunhan kiireen keskellä ehtisi. Tarkoituksena olisi luoda sivu jota olisi ennenkaikkea helppo pitää ajantasalla ja joka olisi kätevä ja nopea tiedotusväylä. Tähän fb tuntuisi kaikkein helpoimmalta. Ainut ongelma on se, että kaikki eivät ole fb:ssä. Jos joku on super innokas luomaan kotisivuja, niin mulle saa ilmoittautua! :D
Syksy on mennyt taas jo tutuksi tulleeseen tapaan vähän milloin missäkin. Pari viikkoa kotona Suomessa, pari viikkoa Tartossa, sitten taas Suomessa, sitten vähän ulkomailla, sitten ulkopaikkakunnalla töissä, sitten toisella paikkakunnalla, taas vähän kotona ja sitten taas Tartossa.. Huh! Onneksi tämä elämäntyyli on toivottavasti kohtapuoliin purkitettu ja mekin päästäisiin toivonmukaan johonkin pikkuhiljaa asettumaan.. :)
Ollaan aina joka välissä yritetty treenailla vähän. Tokoa ollaan tehty jonkun verran, mutta pääpaino on melkeimpä ollut agilityssä. Ryhmäpaikkoja meillä ei taas lunnollisesti ole, mutta ollaan säännöllisen epäsäännöllisesti käyty Lotalla Riihimäellä ja Agility Akatemialla irtopaikoilla tuurailemassa. Niissä on saanut hyvää ratatreeniä molemmille koirille ja tykkään kovasti molempien treeneistä! Allin puudelitreeneissä ollaan myös Svanten kanssa käyty kuokkimassa. :)
Svanten kanssa ollaan alettu syksyn aikana treenaamaan keppejä kujametodilla. Tällä hetkellä ollaan siinä pisteessä että viime treeneissä kuja oli enää n 5 cm leveä keskeltä. Rytmin löytäminen vaatii vielä paljon toistoja, mutta olen tosi tyytyväinen tässä vaiheessa Svanten pujotteluasentoon ja -asenteeseen. So far so good! Suosittelen kyllä kujaa (+ohjureita) muillekkin (villiksille) keppejä opettaville.
Dina on saanut Svanten keppitreenien yhteydessä myös tehdä kujaa, vaikka sille ei ole keppejä sillä metodilla opetettukaan. Mielestäni ollaan saatu Dinankin pujottelutekniikkaa hieman parannettua ja samalla vahvistettua sisääntuloja tällä tekniikalla. Nyt pitäisi vielä vahvistaa niitä lisää radankin yhteydessä, vaikka ajoittaisia valonpilkahduksia on jo näkynytkin. :) Joskus sitten vaan taas ei onnistu, kuten eilisissä epiksissä, vaikka juuri edellisenä päivänä treeneissä lähes samanlainen keppikulma onnistui aivan superisti.. Aina ei voi onnistua, treeniä on siis vielä edessä!
Toko kärpänen on elellyt hiljaiseloa jo jonkin aikaa.. Itsestä tuntuu että ei treenata sitä juuri ollenkaan, vaikka kyllähän pikkujuttuja oikeastaan tulee treenattua useamman kerran viikossa, jos ei jopa joka päivä jotakin. Suunnitelmallisiakin treenejä ollaan tehty. Jos sattuu hyvä treeni niin tokokärpänenkin yrittää nostella päätään, mutta huonona päivänä vaipuu taas syvempään horrokseen..
Uudet liikkeet uudessa EVL:ssä jarruttaa menoa, samoin ne samat vanhat ongelmalliset, eli lähinnä ruutu ja ohjattu.. Uutta merkitöntä merkkiä, eli eteenlähetyksen opettamista saatiin jo hyvin aloiteltua, mutta muutaman vaikeutetun treenin jälkeen huomaa siitäkin kuinka järjettömästi se tuntuu vaativan toistoja alleen jotta siitä saa luotettavan. Lisäksi kotona tulee treenattua ja pystyy treenaamaan juuri niitä juttuja jotka ovat jo melko varmoja. Ne vaikeat liikeet taas vaatisivat paljon tilaa, aikaa ja avustajan. Siksi treenimäärät niille on paljon pienemmät ja sieltähän ne ongelmat juurensa johtavatkin. Pitäisi varmaan ottaa treenisuunnitelma jossa laittaisi ohjelmistoon lähinnä vain nämä vaikeat liikkeet, ja muuta ei juuri treenata. Niin helposti treenitilanteessakin sortuu treenaamaan sitä mikä on kivaa ja helppoa.. Pitäisi olla joku katsomassa tarkemmin perään ja haastamassa treenaamaan niitä vaikeita. :P
Svanten kanssa tokotreeni-intoa ajoittain laimentaa sen vireenhallinta. Tosi ihanaa että tyyppi on niin innoissaan, mutta se into syö usein keskittymistä. Tuli ehkä pentuna vähän liikaakin keskityttyä tohon vireen nostamiseen, vireen säätelyn kustannuksella.. Noh, oppia ikä kaikki. Svante tekee tosi näyttävästi sen mitä osaa, esim maahan heittäydytään nopeasti ja innolla, mutta joidenkin asioiden omaksuminen vie korkean vireen takia paljon aikaa. Ja haukkua tulee herkästi. Yleensä heti jos joutuu korjaamaan tulee turhauma ja haukku. Alo liikkeet alkaa olemaan pohjustettu, mutta hommaa ei ole nidottu oikein paketiksi ja yksityiskohdat on aika levällään. Ehkä me startataan joku koe ensi vuoden puolella, mutta kyllä tän jätkän kanssa taitaa agi olla prioriteettina. Sitä se selkeästi rakastaa! <3
Pitäisi varmaan olla vähän positiivisempi omien koirien osaamisen suhteen. ;) Superhienoja otuksiahan noi on oikeasti molemmat, ja ilo niiden kanssa on touhuta! Mulle vaan toimii itselle parempana motivaattorina tällainen ainainen pieni epätyytyväisyys omaan tekemiseen. Motivoi itseä yrittämään ja tekemään vielä paremmin! Mikä toimii kellekin. ;)
Käytiin eilen Porvoossa agi-epiksissä. Svantelle nämä oli elämänsä toiset ja Dinalle ensimmäiset kisat sitten kesäkuun. Svantelle kaksi superia nollaa supermölleissä ja Dinalle kaksi hylsyä kilpailevissa. :D Puolustukseksi sanottakoon että kisaavissa taisi tulla ylipäänsä yksi hyväksytty tulos, eikä sekään nolla. Oli siis melko haastava rata. Muuten olen Dinankin menoon tyytyväinen, suoriuduttiin mm molemmilla kerroilla puhtaasti radan hankalasta alusta johon monet hyllyttivät, mutta keppien sisäänmenon olisi kyllä pitänyt sujua. Ne Dina missasi molemmilla radoilla, murr.. :/ Noh, keppi ja kontaktitreeniä edelleen edessä! (Videoita en nyt saa liitettyä huonon nettiyhteyden takia)
Svanten sisaruksia ollaan treffailtu syksyn ja kesän aikana yhdessä ja erikseen. Svante, Emma ja Kauno on kiertänyt kesän ja syksyn aikana menestyksekkäästi näyttelyitä pokaten sertejä ja va-sertejä! Lähes kaikki pennut ovat treenailleet omistajiensa kanssa ahkerasti agia, ja useampi startannut jo epiksissäkin hienoin tuloksin. Emma voitti jopa KKK:n seuramestaruuden ja Rosey voitti Ruotsissa ensimmäisissä epiksissään putkiluokan! Lisäksi pentujen terveyttä on tutkittu ahkerasti kesän ja syksyn aikana, ja ei voi sanoa muuta kuin että hyvältä näyttää!! Olen niiiiin tyytyväinen :) Tulokset löytyy täältä: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKasvattaja.aspx?K=JUMPAROUND&R=172.22.
Vielä on paljon muuttujia matkassa, mutta toivo elää että meillä olisi ensi kesänä talossa taas pienten tassujen vilinää! <3
Kotisivut ja/tai fb-sivukin olisi tarkoitus luoda kasvatustoiminnalle kunhan kiireen keskellä ehtisi. Tarkoituksena olisi luoda sivu jota olisi ennenkaikkea helppo pitää ajantasalla ja joka olisi kätevä ja nopea tiedotusväylä. Tähän fb tuntuisi kaikkein helpoimmalta. Ainut ongelma on se, että kaikki eivät ole fb:ssä. Jos joku on super innokas luomaan kotisivuja, niin mulle saa ilmoittautua! :D
keskiviikko 20. toukokuuta 2015
BH Goldfire's Tiaxcala
Osallistuttiin Dinan kanssa 5.5 Järvenpäässä BH-kokeeseen, josta kotiintuomisina Dinalla oli nimensä eteen BH-titteli! Dina on nyt siis virallisesti tottelevainen myös palveluskoirien tottelevaisuuskokeen perusteella. :)
BH-kokeen suorittaminen on pyörinyt mielessä jo muutaman vuoden ajan. Se on kuitenkin jäänyt ja nyt kokeeseen lähtö tapahtuikin erittäin ex-tempore, vajaan kahden viikon varoitusajalla.
Valmistautumisaika kokeeseen ei siis ollut kauhean pitkä, emmekä koskaan ole varsinaisesti treenanneet BH-koetta silmälläpitäen. Koepaikan varmistuttua ensimmäinen asia oli siis avata google ja etsiä BH-kokeen säännöt ja suoritusohjeet. Meille uusia asioita oli mm seuraamiskaavion opettelu, ihmisryhmä, pitkä paikallamakuu ohjaaja selkä koiraan päin.
Seuraaminen ja paikallamakuu tietenkin ovat liikkeinä tuttuja. Harjoiteltavaksi jäi lähinnä kaavion opettelu eli askelten laskeminen ja muutaman paikallamakuun tein myös muiden treenatessa vieressä. Paikallamakuun harjoittelussa täytyy ottaa huomioon että myös ohjaaja jaksaa seistä paikoillaan sen n 6 min jonka paikkamakuu kestää.. :P
Treenit sujuivat vaihtelevasti ja koska koemuoto oli meille täysin uusi eikä ollut oikein mitään tietoa siitä mitä paikanpäällä tapahtuu, oli jännitys ennen koetta aika suuri.
Samaan kokeeseen osallistui onneksi muitakin tuttuja hoomoilasia minun lisäksi, joten ei tarvinnut olla ihan pihalla yksin. Koepaikalla onneksi neuvottiin melko tarkasti mitä ja miten seuraavaksi toimitaan.
Ensin oli koirien tarkastus, jossa tuomari ja meidän tapauksessamme tuomariharjoittelija tarkastivat koiran luoksepäästävyyden. Koirakoille jaettiin myös numerot.
Tämän jälkeen ensimmäinen pari aloitti suorituksensa, numero yksi aloitti liikkeillä ja numero kaksi paikallamakuulla. Yksilöliikkeille oli merkitty aloituspaikka punaisella viivalla maahan ja paikallamakuu paikat oli merkitty merkeillä erikseen uroksille ja nartuille. Numero kaksi siis seuruutti koiran kytkettynä paikallamakuu paikalle ja kun molemmat koirakot oli asemissa, niin tuomari antoi ensin paikkamakuu koiran ohjaajalle luvan käskeä koira maahan ja sitten liikkeiden suorittajalle luvan aloittaa.
Me teimme ensin liikkeet ja sitten paikkamakuun. Ennen kehää en oikein ottanut Dinasta selvää, se tuntui vähän poissaolevalta. Kun päästiin kehään ja aloitettiin seuraaminen, niin Dina skarppasi loistavasti ja oli heti hyvin mukana ja seurasi hienosti koko pitkän seuruun. Dina tuntui skarpilta, kontakti ja paikka säilyi läpi koko seuraamisen ja tuntui tosi kivalta olla kehässä. Olin yllättynyt että hihnaseuraaminenkin meni niin hyvin kuin meni, sillä se tuntui alkuun treenatessa todella epäluontevalta kun hihna ei ole ollut mukana seuruussa yli kolmeen vuoteen. Minäkin muistin kaavion vaikka edellisenä päivänä treenatessa söhlin sitä vielä ihan kunnolla.
Ihmisryhmässä kontakti vähän katoili. Ei päästy treenaamaan ihmisryhmää kertaakaan ennen koetta, joten Dina varmaan vähän ihmetteli että mikäs juttu tämä on. Pysyi kuitenkin ihan hyvin mukana seuraamisessa vaikka muutama kontaktin pudotus tulikin. Ihmisryhmän jälkeen seurasi taas hyvin.
Jäävissäkään ei ongelmaa. Ainut että olin lukenut/ymmärtänyt suoritusohjeet hieman väärin. Otin molemmat jäävät pysähdyksen (perusasennon) kautta, koska ymmärsin ohjeet ja luin jostain keskustelustakin että jäävät pitää BH:ssa tehdä pysähdyksen kautta. Suoritusten jälkeisessä arvostelussa/puheessa tuomari kuitenkin sanoi että periaatteessa ei pitäisi tulla pa:n kautta, vaan pitäisi olla ennemminkin käsky/asento->pysähdys ja jatkaa matkaa, tai jopa vauhdista kuten esim tokossa. Tällä ei kuitenkaan varsinaista merkitystä ollut suorituksen kannalta, taisi hieman madaltaa arvosanaa.
Luoksetulon otin suoraan sivulle. En lähtenyt lyhyellä aikataululla opettamaan eteentuloa, kun sivulle tulo on niin vahvana pohjalla. Tämä, ja tuo väärinymmärrys maahanmenon suoritusohjeessa madalsi meidän maahanmeno/luoksetulon arvosanaa tyydyttävään, joka oli ilmeisesti melko tiukasti arvosteltu paikallaolijoiden puheiden perusteella. Eli jos koira suorittaa muuten oikein, niin tottisosuuden voi läpäistä tulemalla suoraan sivulle. Mutta kyllä siitä sai kuulla palautetta arvostelussa suorituksen jälkeen. Periaatteessa liikkeet pitäisi kokeessa suorittaa kuitenkin koeohjeiden mukaisesti.
Paikallamakuu sujui ilman ongelmia, kuten oli sujunut treeneissäkin. Dina näköttää paikallaan kuin sfinksi. :)
Kun parin molemmat koirakot oli suorittanut molemmat osat kokoonnuttiin yleisön eteen kuulemaan arvostelu. Tuomari siis arvosteli koirakot suullisesti heti suorituksen jälkeen. Siinä vaiheessa oli itse vielä niin helpottunut suorituksen ollessa ohi, että puolet taisi mennä ohi. Tämän takia olisikin ollut kiva saada jokin paperi arvostelusta mukaan. Meidän liikkeet olivat kuitenkin suurimmaksi osaksi erinomaista ja erittäin hyvää, luoksetuloa lukuunottamatta joka siis oli tyydyttävä. Tuomari kehui paljon Dinan työskentelyä, se oli kuulemma ensinnäkin tietenkin yllättävää. Tuomari sanoi mun mielestä kivasti että koira työskenteli erittäin hyvin, se on vaan koira hieman erinäköisessä paketissa. Lähes kaikki muut paikallaolevat koirat olivat maleja, joten tämä oli ihan ymmärrettävää.. Dinan työskentely oli aktiivista ja tasaista ja Dina teki tuomarin sanojen mukaan koko ajan halukkaasti töitä minulle, mikä on ominaisuus jota BH-kokeessa arvostetaan; että koira työskentelee ohjaajalleen. Tuomari sanoi myös että oli ajatellut että tämä "kääpiövillakoira" säntäisi samantien johonkin horisonttiin, mutta se pääsikin yllättämään oikein kunnolla työskentelyllään. A-osuus siis erinomaisin arvosanoin läpi ja menolippu kaupunkiosuuteen! :)
Kaupunkiosuuteen siirryttiin kun kaikki koirakot olivat suorittaneet tottisosuuden. B-osuuteen saa osallistua ne koirat jotka suorittivat A-osan hyväksytysti. Kaupunkiosuudessa mm piti opastaa neuvoa kysyvää autoilevaa, ohittaa koiria, juoksija, skeittaajia, mennä ihmisjoukon keskelle jossa koiran piti odottaa istuen sekä maassa kun omistaja jutteli ihmisille ryhmässä. Lopuksi koira piti jättää tolppaan kiinni ja ohjaajan poistua pois näkyvistä ja koiran ulkoiluttaja käveli yksin jätetyn koiran ohi. Tässä ei mun mielestä ollut kaupunkioloihin tottuneelle mitään ihmeellistä, ihan perus arjessa vastaantulevia tilanteita.
Kaupunkiosuuskin siis suoritettu ja Dinalle tunnus BH! Vielä loppupuheessa tuomari sanoi Dinan olleen päivän yllättäjä ja tasaisin suorittaja. :) Oli hauskaa käydä tutustumassa hieman palveluskoira puoleen ja esittelemässä heille mihin puudelitkin pystyy. Täytyy vielä kiittää kaikkia paikallaolijoita ystävällisyydestä tällaisten ensikertalaisten hoomoilasten kohdalla, kaikki kannustivat ja neuvoivat meitä oikein avuliaasti. :)
 |
| Super-puudeli, läpäisin äsken BH-kokeen ;) |
 |
| Riehut Svanten kanssa kokeen jälkeen Kuvia kokeesta, kuvaaja Petra Nieminen |
perjantai 8. toukokuuta 2015
Nuorten koirien toko, osa II +Dina Niinulla
Keskiviikkona treenattiin taas reippaassa vesisateessa viime viikon tapaan. Nyt on sattunut sopivasti sadepäivät meidän tokotreeni päiville, joten tuleepahan totutettua pentu treenaamaan kelissä kuin kelissä. Viime kerralla Svantella oli aluksi vaikeuksi laittaa peppua maahan, kun hiekkakenttä melkein lainehti vettä. Pienellä muistuttelulla peppu kuitenkin kohtasi märän maan ja ongelma hävisi lopputreeniä kohden. Nyt viikkoa myöhemmin tuntui ettei jäbä ollut sateesta moksiskaan.
Kurssilla joka toinen kerta on ohjatut harjoitukset ja joka toinen omat toiveet, jolloin kaikki saa ohjaajan kanssa kahdestaan katsoa niitä liikkeitä joiden kanssa kaipaa apua. Tällä viikolla oli siis vuorossa omat toiveet.
Me aloitettiin Svanten kanssa pohtimalla liikkeestä seisomisen opettamista. En ole lähtenyt vielä kovin määrätietoisesti opettamaan tätä, koska mulla oli isoja ongelmia päättää miten lähtisin sitä rakentamaan. Päällimmäisenä mielessä pyörivä ajatus oli opettaa pysähtyminen hypähdyksen kautta. Katsottiin tätä. Peruutan nami kädessä, Svante tarjoaa hypähdystä > käskysana ja oma liike seis > pysäyttää koiran kun se laskeutuu hypähdyksestä. Lähdetään jatkamaan tätä. Täytyy varoa ettei tule ylikorostettua tota hypähdystä, mutta tavoitteena että hypähtää vähän josta pysähtyy niille sijoilleen. Luultavasti hypähdys tulee häivyttymään vähän pois kun vähentää apuja, mutta katsotaan miten lähtee kehittymään. Pysähtymistä tukemaan tehdään myös lelun heittoa taakse. Joko jättö vähän matkan päähän/namin heitto ja kun tulee luokse heitto taakse ja käskysana. Vahvistetaan tällä liikkeestä pysähtymistä. Täytyy heittää niin että ei ala koppailemaan lelua> vähän kauemmas taakse. Myöhemmin myös kierroista samaa.
Käytin tilaisuuden hyväksi ja kysyin Riitalta myös miten kannattaisi aloittaa treenaamaan uuden EVL:n ruutua edeltävää tyhjälle paikalle lähetystä. Vastaus oli vähän kuten olin ajatellutkin, eli lähdetään treenaamaan tätä pk-eteenlähetysmäisesti. Joku kohde eteen, jolle koira lähetetään luoden mielikuva suoraan eteenpäin juoksemisesta. Tällä eteen-käsky vahvaksi. Erikseen treenataan pysäytykset vahvaksi. Näiden välillä sitten tasapainoillaan, riippuen siitä kuinka kuuliainen/irtoava koira on. Tavoitteena tietenkin on että koira lähtee halukkaasti suoraan eteen mutta pysäytykset myös toimii. Tätäkin varten täytyy siis vahvistaa hyväksi nuo yllä mainitut liikkeestä seisomiset. Täytyy miettiä aletaanko me käyttämään tässä kohteena lelua, kosketusalustaa vai mahdollisesti namikuppia. Sitä täytyy varmaan vähän testailla. Pitää myös miettiä mikä käsky otetaan tässä käyttöön: eteen, mene, juokse, ut, fram? Ut tai fram kuulostaa ehkä tällä hetkellä kaikkein ytimekkäimmältä ja parhaalta omaan suuhun.
Ehdittiin katsoa vielä vähän seuraamista. Svanten seuraaminen näytti kuulemma hyvältä. Hyvä asenne, hyvä paikka, hyvä takapään käyttö. :) Käytän Svantella seuraamiskäskynä "sivu", ja haluan luoda sille mielikuvan että sivu tarkoittaa nimenomaan "säilytä paikka". Pidän vielä paljon namia kädessä ja pätkät on vielä suht lyhyitä- muutama askel, käännös, muutama sivuaskel jne. Oon melko tyytyväinen itteeni siinä että oon ottanut sivuaskeleet ja peruutukseen mukaan harjoituksiin jo nyt. Jos en ihan väärin muista niin uusissa säännöissä jo Avo:ssa voi tulla pitkä peruutus, niin on syytäkin vahvistaa peruutusta. Tajusin että ei olla tehty ollenkaan hidasta/juoksua. Niitä täytyy alkaa ottamaan mukaan.
Svante pomppaa tällähetkellä melkein jokaisessa liikkeellelähdössä pompun mun käteen. Se on vähän ärsyttävää. Riitta oli sitä mieltä että voi jäädä itsestäänkin pois, ei välttämättä kannataa liikaa niistä stressata tässä vaiheessa. Jospa se jäis pois kun saa jätettyä namin pois kädestä. Mä luulen että ei siis stressata siitä nyt liikaa. Täytyy alkaa siirtämään namia pikkuhiljaa taskuun ainakin osittain ja hetkittäin. Käännökset toimii melko hyvin. Pituutta vois varmaan alkaa myös pikkuhiljaa lisäämään, niin että tekee "tosi lyhyt, lyhyt, pidempi, lyhyt, pitkä, tosi lyhyt"-periaatteella. Saisi pikkuhiljaa lisättyä sitä kestoa mukaan.
Puhuttiin seuraamisen yhteydessä myös Svanten haukkumisesta. Jos Riitta ei ollut kovin huolissaan alun pompusta, niin haukkuminen on sellainen josta suositteli hankkiutumaan eroon heti alkajaisiksi. Svante tekee jo nyt melko korkeassa vireessä, joten täytyy saada sen vire pidettyä kasassa. Haukkuminen on luultavasti joko toiminnan tai palkan vaatimista. Uroksilla kuulemma esiintyy verrattaen useammin palkan vaatimista kuin nartuilla. Dinallakin jo sitä esiintyy/on esiintynyt, joten täytyy tän jätkän kanssa tosissaan olla järjestelmällinen asian suhteen heti alusta. Se vaan on helpommin sanottu kuin tehty. Svante ei kovin hyvin kestä epäonnistumista. Jos tekee esim huonon perusasennon>pyydän uudestaan>joko vaan haukahtaa tai tulee sivulle haukahtaen. Vaatii siis selvästi palkkaa "mähän tein jo, tänne se". Yritä siinä nyt sit palkata. Tätä esiintyy varsinkin lelulla, mutta myös namilla. Täytyy varmaan miettiä tarkemmin minkälaisissa liikkeissä lelua käyttää, koska haukkuminen on selvästi yleisempää lelulla, koska Svantella on kovempi odotus sille. Täytyy nyt myös parin viikon aikana oikein erityisesti kiinnittää huomiota tohon haukkumiseen tokotreeneissä. Voi olla että joudun konsultoimaan Riittaa aiheesta uudestaan parin viikon päästä. Riitan vinkki oli vaan lunkisti siirtää koira kauemmaksi hetkeksi "jäähylle" jos haukkuu/vaatii. Sitten koira otetaan rauhassa uudestaan tekemään. Testasin tätä tänään, mutta ainakin nyt ekalla kerralla aiheutti vaan enemmän haukkumista kun turhautui siihen että mitä tässä pitää odottaa. Täytyy ottaa itse oikea, rauhallinen mielentila, laittaa lelu pois ja ottaa nami tilalle ja helpottaa seuraavaa harjoitusta jos tämä toistuu. Testaillaan. Täytyy myös siis pitää harjoitukset tarpeeksi helppoina jotta turhaumaa ei pääse syntymään jos harjoitus on liian vaikea.
Konsultaation lisäksi sai treenailla sitten omatoimisesti mitä halusi. Riitta oli laittanut valmiiksi esille esim tunnarit, joten innostuin testaamaan Svanten kanssa ensimmäistä kertaa tunnarin etsimistä. Svante on etsi käskyllä tottunut esim etsimään nappuloita ruohikosta, joten käsky on sitä kautta tuttu. Otin yhden tunnarin ja piilotin sen nurmikkoon, nypin vielä nurmea päälle jotta peittyy paremmin. Jätin Svanten n 3m päähän istumaan ja jäin itse n 1m päähän kapulasta ja kutsuin etsimään. Ensimmäisellä katsoi aluksi mua vähän hassuna, mutta kun toistin käskyn muutaman kerran tajusi laittaa nenän maahan. Kannustin siitä varovasti. Löysi melko nopeasti oman, josta taas kehuin. Kehuminen selvästi lisäsi kiinnostusta kapulaa kohtaan, ja Svante otti sen ruohon seasta suuhun! Tästä heti vapautus ja iso palkka! :) Vaihdettiin paikkaa ja tehtiin kaksi kertaa uudestaan. Viimeisen piilotin pudonneen kuusenoksan ja ruohon alle. Hienosti lähti kapulat löytymään ja nousemaan. Tähän voi olla tosi tyytyväinen! Lisätään siis kesän ohjelmistoon paljon omien etsimistä ja sitten pikkuhiljaa myös häiriökapuloita mukaan.
Otin muutaman toiston ruutua kosketusalustalla. Teki ihan ok. Ei oltu tehty kosketusalustaa saati ruutua vähään aikaan. Luulen että me palataan ruudun kanssa vähäksi aikaa johonkin suorapalkkaan (namikuppi/lelu) että saadaan kasvatettua vielä enemmän imua ruutuun. Tämän kanssa ei kuitenkaan mikään kiire!
Otin muutaman kosketusalustan erikseen pallonheitolla. Pitää tehdä ens kerralla treenin alkuun että saadaan näihin vähän lisää virtaa. Vaikka laukalla Svante meni nytkin, niin vähän olisi voinut olla reippaampi.
Loppuun otettiin vielä paikkamakuuta. Treenasin tätä viikolla muutaman kerran, pääasiassa siis jättöä, ja Svante on mennyt tämän kanssa viikossa jo hurjasti eteenpäin. Siedätin Svantea mun liikkeeseen. Eteen, sivulle, kiersin toiselle puolelle, palkkailin etujalkojen väliin, kiersin taakse, ympäri, hyppelehdin. Palkkailin paljon! Svante pysyi oikein hyvin. Tein muutaman poistumisen myös kauemmaksi, pisin noin 10m ja palasin melko nopeasti palkkaamaan, Onnistunut treeni siis tämäkin, koska ei noussut kertaakaan ylös ennenaikaisesti. Tykkään että näin aluksi on kiva palkata tästäkin usein, että koiralle ei edes ehdi tulla epävarmuuden tunnetta. Ilme pysyy rauhallisen odottavaisena, eli sopivan rauhallisena mutta silti sopivan tarkkaavaisena. Ei tule ääntelyä tai levottomuutta tms. Yritetään säilyttää tämä ilme!
Hyvät treenit oli taas, paljon hyviä onnistumisia. :) Sitten ei muutan kuin litimärkä Svante ja ohjaaja treeneistä kotiin. Svanten huuhtelu ja kuivaus ja ohjaajalle vähän kuivia vaatteita ylle. Sitten koiran vaihto ja lähdettiin Dinan kanssa vielä tuuraamaan kaveria Niinun agi-treeneihin.
Me ollaan Dinan kanssa nyt agissa vähän murrosvaiheessa. Mä oon vihdoin ymmärtänyt että jos mä haluan jatkaa agilityn harrastamista Dinan kanssa niin että se on mielekästä meille molemmille (lähinnä mulle), niin mun on pakko alkaa opettamaan sille perusasioita alusta, joita sille ei ole ikinä kunnolla opetettu. Meidän uran alkuvaiheessa treenaus oli niin satunnaista että perusasioita ei ikinä oikein saatu kunnolla treenattua kuntoon. Ne asiat vaivaa mua melkein jokaisen treenin jälkeen, koska tiedän että en saa Dinasta irti kaikkea sitä mitä sillä olisi annettavaa. Tämän totesin myös näiden treenien jälkeen. Tehtiin rataa jossa oli paljon hyvää mutta tietysti myös älyttömästi parannettavaa. Hyvää treeneissä oli se, että Dina ohjautuu hyvin kun ohjaan hyvin, osittain liikkuu kivasti, tänään haki hyvin keppikulman, Dina ohjautuu tosi hyvin. Huonoa treeneissä oli mun oma rytmitys, aluksi se oli aivan 100% hukassa, Dinan liikkuminen osittain (todella riippuvainen musta), huonoja yleisesti myös keinu ja A. Esteille voisi myös olla kovempi imu.
Meidän seuraava tavoite agility saralla olisikin nyt saada itselle ensin selvät sävelet mitä mä haluan Dinalle opettaa ja MITEN. Eli tehdä kunnon treenisuunnitelma miten lähteä opettamaan kontaktit, kepit, kääntyminen ja liikkuminen radalla. Oon varma että kaikkia näitä osa-alueita meillä on mahdollisuutta parantaa reilusti, vaikka kilometrejä onkin jo jonkun verran takana.. :)
Kontaktit: puomi, A ja keinu kaikki paremmiksi, niin että ne olisi sitten sellaiset lopun elämää. Selkeä suunnitelma ja siitä kiinnipitäminen! Itsenäinen suorittaminen.
Kepit: sisäänmenot, pujottelun itsenäisyys, keppien jälkeinen elämä, rytmitys, pujottelutekniikka/vauhti > päätä alas, fokus eteen. Kepeillä lähinnä mietittävänä siis palkkausta ja erilaiset liikehäiriöt ja sisäänmenot.
Liikkuminen: erilaiset palkkaustavat, mieti että saat sitä mitä vahvistat! Irtoaminen, estehakuisuus> samoja esteentarjoamis treenejä kuin Svanten kanssa.
Kääntyminen: perus kääntymisharjoituksia useammin Dinalle.
Täytyy muistaa kuitenkin kuinka ihana koira Dina on ja kuinka hyvä se on olosuhteisiin nähden (meidän treenitausta ja määrä) jo nyt. Eli jos saadaan edes vähän parannettua näitä osa-alueita, niin olen tosi tyytyväinen. :) No pain, no gain ja parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Täytyy tehdä nyt se työ joka jäi joskus tekemättä..
Kurssilla joka toinen kerta on ohjatut harjoitukset ja joka toinen omat toiveet, jolloin kaikki saa ohjaajan kanssa kahdestaan katsoa niitä liikkeitä joiden kanssa kaipaa apua. Tällä viikolla oli siis vuorossa omat toiveet.
Me aloitettiin Svanten kanssa pohtimalla liikkeestä seisomisen opettamista. En ole lähtenyt vielä kovin määrätietoisesti opettamaan tätä, koska mulla oli isoja ongelmia päättää miten lähtisin sitä rakentamaan. Päällimmäisenä mielessä pyörivä ajatus oli opettaa pysähtyminen hypähdyksen kautta. Katsottiin tätä. Peruutan nami kädessä, Svante tarjoaa hypähdystä > käskysana ja oma liike seis > pysäyttää koiran kun se laskeutuu hypähdyksestä. Lähdetään jatkamaan tätä. Täytyy varoa ettei tule ylikorostettua tota hypähdystä, mutta tavoitteena että hypähtää vähän josta pysähtyy niille sijoilleen. Luultavasti hypähdys tulee häivyttymään vähän pois kun vähentää apuja, mutta katsotaan miten lähtee kehittymään. Pysähtymistä tukemaan tehdään myös lelun heittoa taakse. Joko jättö vähän matkan päähän/namin heitto ja kun tulee luokse heitto taakse ja käskysana. Vahvistetaan tällä liikkeestä pysähtymistä. Täytyy heittää niin että ei ala koppailemaan lelua> vähän kauemmas taakse. Myöhemmin myös kierroista samaa.
Käytin tilaisuuden hyväksi ja kysyin Riitalta myös miten kannattaisi aloittaa treenaamaan uuden EVL:n ruutua edeltävää tyhjälle paikalle lähetystä. Vastaus oli vähän kuten olin ajatellutkin, eli lähdetään treenaamaan tätä pk-eteenlähetysmäisesti. Joku kohde eteen, jolle koira lähetetään luoden mielikuva suoraan eteenpäin juoksemisesta. Tällä eteen-käsky vahvaksi. Erikseen treenataan pysäytykset vahvaksi. Näiden välillä sitten tasapainoillaan, riippuen siitä kuinka kuuliainen/irtoava koira on. Tavoitteena tietenkin on että koira lähtee halukkaasti suoraan eteen mutta pysäytykset myös toimii. Tätäkin varten täytyy siis vahvistaa hyväksi nuo yllä mainitut liikkeestä seisomiset. Täytyy miettiä aletaanko me käyttämään tässä kohteena lelua, kosketusalustaa vai mahdollisesti namikuppia. Sitä täytyy varmaan vähän testailla. Pitää myös miettiä mikä käsky otetaan tässä käyttöön: eteen, mene, juokse, ut, fram? Ut tai fram kuulostaa ehkä tällä hetkellä kaikkein ytimekkäimmältä ja parhaalta omaan suuhun.
Ehdittiin katsoa vielä vähän seuraamista. Svanten seuraaminen näytti kuulemma hyvältä. Hyvä asenne, hyvä paikka, hyvä takapään käyttö. :) Käytän Svantella seuraamiskäskynä "sivu", ja haluan luoda sille mielikuvan että sivu tarkoittaa nimenomaan "säilytä paikka". Pidän vielä paljon namia kädessä ja pätkät on vielä suht lyhyitä- muutama askel, käännös, muutama sivuaskel jne. Oon melko tyytyväinen itteeni siinä että oon ottanut sivuaskeleet ja peruutukseen mukaan harjoituksiin jo nyt. Jos en ihan väärin muista niin uusissa säännöissä jo Avo:ssa voi tulla pitkä peruutus, niin on syytäkin vahvistaa peruutusta. Tajusin että ei olla tehty ollenkaan hidasta/juoksua. Niitä täytyy alkaa ottamaan mukaan.
Svante pomppaa tällähetkellä melkein jokaisessa liikkeellelähdössä pompun mun käteen. Se on vähän ärsyttävää. Riitta oli sitä mieltä että voi jäädä itsestäänkin pois, ei välttämättä kannataa liikaa niistä stressata tässä vaiheessa. Jospa se jäis pois kun saa jätettyä namin pois kädestä. Mä luulen että ei siis stressata siitä nyt liikaa. Täytyy alkaa siirtämään namia pikkuhiljaa taskuun ainakin osittain ja hetkittäin. Käännökset toimii melko hyvin. Pituutta vois varmaan alkaa myös pikkuhiljaa lisäämään, niin että tekee "tosi lyhyt, lyhyt, pidempi, lyhyt, pitkä, tosi lyhyt"-periaatteella. Saisi pikkuhiljaa lisättyä sitä kestoa mukaan.
Puhuttiin seuraamisen yhteydessä myös Svanten haukkumisesta. Jos Riitta ei ollut kovin huolissaan alun pompusta, niin haukkuminen on sellainen josta suositteli hankkiutumaan eroon heti alkajaisiksi. Svante tekee jo nyt melko korkeassa vireessä, joten täytyy saada sen vire pidettyä kasassa. Haukkuminen on luultavasti joko toiminnan tai palkan vaatimista. Uroksilla kuulemma esiintyy verrattaen useammin palkan vaatimista kuin nartuilla. Dinallakin jo sitä esiintyy/on esiintynyt, joten täytyy tän jätkän kanssa tosissaan olla järjestelmällinen asian suhteen heti alusta. Se vaan on helpommin sanottu kuin tehty. Svante ei kovin hyvin kestä epäonnistumista. Jos tekee esim huonon perusasennon>pyydän uudestaan>joko vaan haukahtaa tai tulee sivulle haukahtaen. Vaatii siis selvästi palkkaa "mähän tein jo, tänne se". Yritä siinä nyt sit palkata. Tätä esiintyy varsinkin lelulla, mutta myös namilla. Täytyy varmaan miettiä tarkemmin minkälaisissa liikkeissä lelua käyttää, koska haukkuminen on selvästi yleisempää lelulla, koska Svantella on kovempi odotus sille. Täytyy nyt myös parin viikon aikana oikein erityisesti kiinnittää huomiota tohon haukkumiseen tokotreeneissä. Voi olla että joudun konsultoimaan Riittaa aiheesta uudestaan parin viikon päästä. Riitan vinkki oli vaan lunkisti siirtää koira kauemmaksi hetkeksi "jäähylle" jos haukkuu/vaatii. Sitten koira otetaan rauhassa uudestaan tekemään. Testasin tätä tänään, mutta ainakin nyt ekalla kerralla aiheutti vaan enemmän haukkumista kun turhautui siihen että mitä tässä pitää odottaa. Täytyy ottaa itse oikea, rauhallinen mielentila, laittaa lelu pois ja ottaa nami tilalle ja helpottaa seuraavaa harjoitusta jos tämä toistuu. Testaillaan. Täytyy myös siis pitää harjoitukset tarpeeksi helppoina jotta turhaumaa ei pääse syntymään jos harjoitus on liian vaikea.
Konsultaation lisäksi sai treenailla sitten omatoimisesti mitä halusi. Riitta oli laittanut valmiiksi esille esim tunnarit, joten innostuin testaamaan Svanten kanssa ensimmäistä kertaa tunnarin etsimistä. Svante on etsi käskyllä tottunut esim etsimään nappuloita ruohikosta, joten käsky on sitä kautta tuttu. Otin yhden tunnarin ja piilotin sen nurmikkoon, nypin vielä nurmea päälle jotta peittyy paremmin. Jätin Svanten n 3m päähän istumaan ja jäin itse n 1m päähän kapulasta ja kutsuin etsimään. Ensimmäisellä katsoi aluksi mua vähän hassuna, mutta kun toistin käskyn muutaman kerran tajusi laittaa nenän maahan. Kannustin siitä varovasti. Löysi melko nopeasti oman, josta taas kehuin. Kehuminen selvästi lisäsi kiinnostusta kapulaa kohtaan, ja Svante otti sen ruohon seasta suuhun! Tästä heti vapautus ja iso palkka! :) Vaihdettiin paikkaa ja tehtiin kaksi kertaa uudestaan. Viimeisen piilotin pudonneen kuusenoksan ja ruohon alle. Hienosti lähti kapulat löytymään ja nousemaan. Tähän voi olla tosi tyytyväinen! Lisätään siis kesän ohjelmistoon paljon omien etsimistä ja sitten pikkuhiljaa myös häiriökapuloita mukaan.
Otin muutaman toiston ruutua kosketusalustalla. Teki ihan ok. Ei oltu tehty kosketusalustaa saati ruutua vähään aikaan. Luulen että me palataan ruudun kanssa vähäksi aikaa johonkin suorapalkkaan (namikuppi/lelu) että saadaan kasvatettua vielä enemmän imua ruutuun. Tämän kanssa ei kuitenkaan mikään kiire!
Otin muutaman kosketusalustan erikseen pallonheitolla. Pitää tehdä ens kerralla treenin alkuun että saadaan näihin vähän lisää virtaa. Vaikka laukalla Svante meni nytkin, niin vähän olisi voinut olla reippaampi.
Loppuun otettiin vielä paikkamakuuta. Treenasin tätä viikolla muutaman kerran, pääasiassa siis jättöä, ja Svante on mennyt tämän kanssa viikossa jo hurjasti eteenpäin. Siedätin Svantea mun liikkeeseen. Eteen, sivulle, kiersin toiselle puolelle, palkkailin etujalkojen väliin, kiersin taakse, ympäri, hyppelehdin. Palkkailin paljon! Svante pysyi oikein hyvin. Tein muutaman poistumisen myös kauemmaksi, pisin noin 10m ja palasin melko nopeasti palkkaamaan, Onnistunut treeni siis tämäkin, koska ei noussut kertaakaan ylös ennenaikaisesti. Tykkään että näin aluksi on kiva palkata tästäkin usein, että koiralle ei edes ehdi tulla epävarmuuden tunnetta. Ilme pysyy rauhallisen odottavaisena, eli sopivan rauhallisena mutta silti sopivan tarkkaavaisena. Ei tule ääntelyä tai levottomuutta tms. Yritetään säilyttää tämä ilme!
Hyvät treenit oli taas, paljon hyviä onnistumisia. :) Sitten ei muutan kuin litimärkä Svante ja ohjaaja treeneistä kotiin. Svanten huuhtelu ja kuivaus ja ohjaajalle vähän kuivia vaatteita ylle. Sitten koiran vaihto ja lähdettiin Dinan kanssa vielä tuuraamaan kaveria Niinun agi-treeneihin.
Me ollaan Dinan kanssa nyt agissa vähän murrosvaiheessa. Mä oon vihdoin ymmärtänyt että jos mä haluan jatkaa agilityn harrastamista Dinan kanssa niin että se on mielekästä meille molemmille (lähinnä mulle), niin mun on pakko alkaa opettamaan sille perusasioita alusta, joita sille ei ole ikinä kunnolla opetettu. Meidän uran alkuvaiheessa treenaus oli niin satunnaista että perusasioita ei ikinä oikein saatu kunnolla treenattua kuntoon. Ne asiat vaivaa mua melkein jokaisen treenin jälkeen, koska tiedän että en saa Dinasta irti kaikkea sitä mitä sillä olisi annettavaa. Tämän totesin myös näiden treenien jälkeen. Tehtiin rataa jossa oli paljon hyvää mutta tietysti myös älyttömästi parannettavaa. Hyvää treeneissä oli se, että Dina ohjautuu hyvin kun ohjaan hyvin, osittain liikkuu kivasti, tänään haki hyvin keppikulman, Dina ohjautuu tosi hyvin. Huonoa treeneissä oli mun oma rytmitys, aluksi se oli aivan 100% hukassa, Dinan liikkuminen osittain (todella riippuvainen musta), huonoja yleisesti myös keinu ja A. Esteille voisi myös olla kovempi imu.
Meidän seuraava tavoite agility saralla olisikin nyt saada itselle ensin selvät sävelet mitä mä haluan Dinalle opettaa ja MITEN. Eli tehdä kunnon treenisuunnitelma miten lähteä opettamaan kontaktit, kepit, kääntyminen ja liikkuminen radalla. Oon varma että kaikkia näitä osa-alueita meillä on mahdollisuutta parantaa reilusti, vaikka kilometrejä onkin jo jonkun verran takana.. :)
Kontaktit: puomi, A ja keinu kaikki paremmiksi, niin että ne olisi sitten sellaiset lopun elämää. Selkeä suunnitelma ja siitä kiinnipitäminen! Itsenäinen suorittaminen.
Kepit: sisäänmenot, pujottelun itsenäisyys, keppien jälkeinen elämä, rytmitys, pujottelutekniikka/vauhti > päätä alas, fokus eteen. Kepeillä lähinnä mietittävänä siis palkkausta ja erilaiset liikehäiriöt ja sisäänmenot.
Liikkuminen: erilaiset palkkaustavat, mieti että saat sitä mitä vahvistat! Irtoaminen, estehakuisuus> samoja esteentarjoamis treenejä kuin Svanten kanssa.
Kääntyminen: perus kääntymisharjoituksia useammin Dinalle.
Täytyy muistaa kuitenkin kuinka ihana koira Dina on ja kuinka hyvä se on olosuhteisiin nähden (meidän treenitausta ja määrä) jo nyt. Eli jos saadaan edes vähän parannettua näitä osa-alueita, niin olen tosi tyytyväinen. :) No pain, no gain ja parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Täytyy tehdä nyt se työ joka jäi joskus tekemättä..
perjantai 1. toukokuuta 2015
Nuorten koirien tokokurssi
Svante osallistuu nyt keväällä Riitta Jantunen-Korrin nuorten koirien tokokurssille. Keskiviikkona oli ensimmäinen kuudesta kurssikerrasta. Täytyy kirjotella blogiin vähän ylös niin muistan mitä ollaan tehty ja mitä jäi mieleen/mitä täytyy treenata lisää.
Aloitettiin häiriö kontaktilla, Riitta heilutteli lelua koirien edessä kun koirat perusasennossa. Tätä täytyy ehdottomasti tehdä paljon lisää palkaten paljon ja rakentaen hyvä, vahva "kupla" ja kontaktista tosi hyvä. Vois ottaa tavoitteeks tehdä vaikka vähän joka kerta kun ollaan treenaamassa seuran kera.
Seuraaminen ringin läpi täyskäännöksellä ja pysähdyksellä: pitäis uskaltaa alkaa Svanten kanssa ottamaan vähän pidempää -> uskaltaa vaikeuttaa kun sujuu! Käden häivytys. Mutta näytti kuulemma hyvältä seuraaminen.
Kapulan pito sivulla: Svante osaa pitää kapulaa sivulla hetken, päästää vapautus sanalla saa. Merkkisana toimii tosi hyvin. Välillä nousee seisomaan kun ottaa kapulan, välillä pito sivulla suht löysä. Liikkeessä, kun liikuttaa kapulaa pito parempi, vetää sopivasti vastaan kun kapulaa vetää poispäin. Pitäisi saada sama sivulla. Riitta suositteli testaamaan lelupalkkaa, joskus pito paranee kun ei odota niin kovasti namia. Täytyy koittaa kestääkö tässä lelua vai nouseeko kierrokset liikaa ja kärsiikö maltti. Mutta lisää tietenkin myös monipuolista pitotreeniä. Ota mukaan treeneihin myös metalli.
Ehdin tehdä muiden treenien lomassa myös pari vauhtinoutoa. Tuo super hyvällä asenteella :) Heitto n 10-15m, vapautus lelulle n puolesta välistä palautusta. Täytyy pikkuhiljaa alkaa ottamaan lähemmäs tavoitteena että vaihtaa lennosta kädessä olevaan palkkaan tai esim lelun heitto taakse ja pudottaa kohdalle vapautuksesta. Nyt vielä selvästi epäröi (hidastaa) jos vapautus tulee myöhemmin (yli puolenvälin).
Paikkamakuu: tuli huomattua että tätä on tehty iiihan liian vähän! Ollaan tehty melkeinpä vaan ruokakupilla, eikä sitäkään hirveästi. Paikkamakuut siis ehdottomasti mukaan nyt treenilistan kärkeen. Keskiviikkona oli vielä satanut koko päivän, joten hiekkakenttä oli märkä. Hyvä treeni kyllä että märässäkin voi maata. Harjoitusta vaatii tällä hetkellä erityisesti jättö (tuppas nousemaan heti kun liikutin jalkoja). Sain kuitenkin tehtyä ihan hyvää pysymisen vahvistamista, palkkailin paljon maahan nenäneteen nameilla samalla kun liikuttelin jalkoja, liikuin edessä ja sivulla, kävin parin metrin päässä, palasin viereen, poistuin taas. Vapautin välillä ja jätin uudestaan jne. Pysymistä ollaan jonkun verran tehty, ymmärtää odottaa sanan ja malttaa pysyä, joten se ei tän hetken ongelma. Täytyy tehdä tota ympärillä heilumista ja jättöjä. Maahan vielä käsiavulla jotta saadaan hyvät maahanmenot. Täytyy pitää kiinni kriteeristä (!) että maahanmenot pysyy niin hienoina kuin haluan. Ei lipsua siitä, ei hyväksyä hitaita. Jos tekee huonon ekalla, uudestaan ja käsiapu seuraavaan ja palkkaamista maahanmenoista.
Merkin kiertoa: kiva että otettiin uuden ALO:n liikkeitä! Annoin Svanten tarjota kiertoa. Ollaan tehty aikaisemmin vähän kiertoja tötsällä ja muuten suht paljon (puita, siivekkeitä yms). Svante oli näissä ihan suvereeni! :) Ensin tarjos kerran pysähtymistä merkille, mutta vapautin lelulle niin tajus että haettiin kiertoa. Hyvällä vauhdilla tuli.
Koska uusilla säännöillä ylemmissä luokissa tulee sekä merkille pysähtyminen että merkin kierto, täytyy näille olla eri käskyt. Käytin nyt runt, mutta toisaalta onko se liian sama alkuinen kuin ruutu? Olikohan meillä treeneissä puhetta siitä miks ei käyttäis tässä kierrä, tai mitäköhän järkeilin siinä? hmm.. Vaatii vielä miettimistä. Tuntuu että nyt kun on uusia liikkeitä ja uusia liikkeenosia ja toinen koira, niin kokoa ajan saa olla keksimässä uusia käskysanoja. Saa nähdä kuinka sekasin kohta oon niiden kanssa. :P
(Uusi ALO-)hyppy: eli koira jätetään esteen taakse, kävellään itse toiselle puolelle ja kutsutaan koira sivulle. Ei mitään ongelmaa tässä, autoin toki vielä kädellä sivulle. Ensin palkkasin kerran esteen taakse jäämisestä, sitten kutsuin. Tässä varmaan käskyksi sivu.
Paljon ehdittiin tunnissa! Nämä oli Svanten ekat kunnon kimppatreenit, oon tosi tyytyväinen siihen kuinka hyvin Svante jaksoi keskittyä, teki intensiivisesti, oli kiinnostunut musta ja palkoista eikä ottanut häiriötä muista ryhmäläisistä. Ja oli se jotain jo oppinutkin. Hieno lapsi! :)
Muutama keväinen kuva:
Aloitettiin häiriö kontaktilla, Riitta heilutteli lelua koirien edessä kun koirat perusasennossa. Tätä täytyy ehdottomasti tehdä paljon lisää palkaten paljon ja rakentaen hyvä, vahva "kupla" ja kontaktista tosi hyvä. Vois ottaa tavoitteeks tehdä vaikka vähän joka kerta kun ollaan treenaamassa seuran kera.
Seuraaminen ringin läpi täyskäännöksellä ja pysähdyksellä: pitäis uskaltaa alkaa Svanten kanssa ottamaan vähän pidempää -> uskaltaa vaikeuttaa kun sujuu! Käden häivytys. Mutta näytti kuulemma hyvältä seuraaminen.
Kapulan pito sivulla: Svante osaa pitää kapulaa sivulla hetken, päästää vapautus sanalla saa. Merkkisana toimii tosi hyvin. Välillä nousee seisomaan kun ottaa kapulan, välillä pito sivulla suht löysä. Liikkeessä, kun liikuttaa kapulaa pito parempi, vetää sopivasti vastaan kun kapulaa vetää poispäin. Pitäisi saada sama sivulla. Riitta suositteli testaamaan lelupalkkaa, joskus pito paranee kun ei odota niin kovasti namia. Täytyy koittaa kestääkö tässä lelua vai nouseeko kierrokset liikaa ja kärsiikö maltti. Mutta lisää tietenkin myös monipuolista pitotreeniä. Ota mukaan treeneihin myös metalli.
Ehdin tehdä muiden treenien lomassa myös pari vauhtinoutoa. Tuo super hyvällä asenteella :) Heitto n 10-15m, vapautus lelulle n puolesta välistä palautusta. Täytyy pikkuhiljaa alkaa ottamaan lähemmäs tavoitteena että vaihtaa lennosta kädessä olevaan palkkaan tai esim lelun heitto taakse ja pudottaa kohdalle vapautuksesta. Nyt vielä selvästi epäröi (hidastaa) jos vapautus tulee myöhemmin (yli puolenvälin).
Paikkamakuu: tuli huomattua että tätä on tehty iiihan liian vähän! Ollaan tehty melkeinpä vaan ruokakupilla, eikä sitäkään hirveästi. Paikkamakuut siis ehdottomasti mukaan nyt treenilistan kärkeen. Keskiviikkona oli vielä satanut koko päivän, joten hiekkakenttä oli märkä. Hyvä treeni kyllä että märässäkin voi maata. Harjoitusta vaatii tällä hetkellä erityisesti jättö (tuppas nousemaan heti kun liikutin jalkoja). Sain kuitenkin tehtyä ihan hyvää pysymisen vahvistamista, palkkailin paljon maahan nenäneteen nameilla samalla kun liikuttelin jalkoja, liikuin edessä ja sivulla, kävin parin metrin päässä, palasin viereen, poistuin taas. Vapautin välillä ja jätin uudestaan jne. Pysymistä ollaan jonkun verran tehty, ymmärtää odottaa sanan ja malttaa pysyä, joten se ei tän hetken ongelma. Täytyy tehdä tota ympärillä heilumista ja jättöjä. Maahan vielä käsiavulla jotta saadaan hyvät maahanmenot. Täytyy pitää kiinni kriteeristä (!) että maahanmenot pysyy niin hienoina kuin haluan. Ei lipsua siitä, ei hyväksyä hitaita. Jos tekee huonon ekalla, uudestaan ja käsiapu seuraavaan ja palkkaamista maahanmenoista.
Merkin kiertoa: kiva että otettiin uuden ALO:n liikkeitä! Annoin Svanten tarjota kiertoa. Ollaan tehty aikaisemmin vähän kiertoja tötsällä ja muuten suht paljon (puita, siivekkeitä yms). Svante oli näissä ihan suvereeni! :) Ensin tarjos kerran pysähtymistä merkille, mutta vapautin lelulle niin tajus että haettiin kiertoa. Hyvällä vauhdilla tuli.
Koska uusilla säännöillä ylemmissä luokissa tulee sekä merkille pysähtyminen että merkin kierto, täytyy näille olla eri käskyt. Käytin nyt runt, mutta toisaalta onko se liian sama alkuinen kuin ruutu? Olikohan meillä treeneissä puhetta siitä miks ei käyttäis tässä kierrä, tai mitäköhän järkeilin siinä? hmm.. Vaatii vielä miettimistä. Tuntuu että nyt kun on uusia liikkeitä ja uusia liikkeenosia ja toinen koira, niin kokoa ajan saa olla keksimässä uusia käskysanoja. Saa nähdä kuinka sekasin kohta oon niiden kanssa. :P
(Uusi ALO-)hyppy: eli koira jätetään esteen taakse, kävellään itse toiselle puolelle ja kutsutaan koira sivulle. Ei mitään ongelmaa tässä, autoin toki vielä kädellä sivulle. Ensin palkkasin kerran esteen taakse jäämisestä, sitten kutsuin. Tässä varmaan käskyksi sivu.
Paljon ehdittiin tunnissa! Nämä oli Svanten ekat kunnon kimppatreenit, oon tosi tyytyväinen siihen kuinka hyvin Svante jaksoi keskittyä, teki intensiivisesti, oli kiinnostunut musta ja palkoista eikä ottanut häiriötä muista ryhmäläisistä. Ja oli se jotain jo oppinutkin. Hieno lapsi! :)
Muutama keväinen kuva:
 |
| Tämän lehtien pyydystyksen lopputuloksena Svante kävi pulahtamassa Töölönlahteen.. |
Agi-viikonloppu Mikkelissä
Vietimme viime viikolla agilityn täyteisen viikonlopun Mikkelissä. Lauantaina kisasimme Dinan kanssa kaksi rataa MAH:in kisoissa ja sunnuntaina osallistuttii Jenna Caloanderin koulutukseen. Välissä rentouduttiin ja treenattiin vähän lisää, mitäs muuta kuin agia, kaverin mökillä.
Agista oli taas reilusti kisataukoa alla. Tammikuussa käytiin yhdet kisat HSKH:lla, mutta sieltä ei jäänyt paljoa kerrottavaa jälkipolville. Jälkikäteen vasta tajusin että Dinalla oli selkä aivan jumissa, ja tahmeus radalla johtui siitä. Selkäjumia paranneltiin muutaman viikon ajan BOT:lla, hieronnalla ja kevyellä liikunnalla. Näillä eväillä jumit menivät onneksi ohi ja liike ja mieliala palasi entiselleen. :)
Lauantain eka rata tuntui melko hankalalta kakkosluokan radaksi. Startattiin Dinan kanssa medien ekana. Ekaan valssiin Dina ei tullut ollenkaan, olin itse ihan supermyöhässä. Kontaktit meni myös hyppelyksi treeninpuutteesta johtuen ja kepeiltä lähdin vähän kiirehtimään, joten niille virhe. Kisat on aina hyvä paikka mennä huomaamaan mitä ei osaa! ;) Tääkin suoritus oikein huus meidän heikkouksia. Estevarmuus ja itsenäisyys esteillä -> ne hemmetin kepit ja kontaktit! Ehkä pitäisi ottaa uudestaan käsittelyyn oma asenne- kyllä nelivuotiaalle koirallekin, varsinkin fiksulle puudelille, vielä voi ja kannattaa opettaa kunnolla ne kontaktit ja kepit! Tuntui kuitenkin hyvältä että muuten ohjaukset meni radalla suht kohdilleen, sillä virheitä tuli vain kontakteilta ja kepeiltä (jos ei lasketa sitä alun valssia.). :P
Eka rata: https://www.youtube.com/watch?v=jxjBkB15CCE
Seuraava rata tuntui paljon kivemmalta. Hyvin se menikin- aina viimeiselle esteelle asti! :0 Viisaat sanoo että rata loppuu vasta viimeiseen esteeseen, tai kannattaa vaikka kuvitella vikan esteen jälkeen vielä yksi este, niin se viimeinenkin tulee ohjattua. Nollat rupes kilisemään jo silmissä tokavikan esteen kohdalla ja niinhän siitä vikasta esteestä sitten mentiin ohi niin että hujahti. Olin tutustumisessakin keskittynyt vaan ajattelemaan että muista ohjata tokavika este. Jotenkin se vika pääsi sitten siinä suunnitelmassa unohtumaa.. -.- Otamme tästäkin oppia!
Toka rata: https://www.youtube.com/watch?v=2eNAUYeNgZU
Päästiin molemmilta radoilta sijoille vähäisen osallistujamäärän ja vähäisten nollien takia. Vikalla radalla ois irronnut voitto jos oltais selvitty siitä vikastakin hypystä ;)
Molemmilla radoilla Dinalla tuntui olevan ihan hyvä boogi päällä ja olen tyytyväinen fiilikseen radoilla ja koko kisapäivänä, joten positiivisella mielellä eteenpäin!
Lauantaina oli nätti keli ja onnistuin jopa vähän polttamaan naamani pitkänä kisapäivänä. Sunnuntain ilma olikin sitten täysi vastakohta- taivaalta tuli vaakana vettä.. Mutta mitäs muuta sitä reippaat (koira)urheilijanuoret tekis sunnuntaiaamuna kuin aikaisin ylös, ulos sateeseen ja kohti koulutusta! :)
Jälkikäteen ei kyllä harmittanut yhtään että lähdettiin! Tykkäsin Jennan tsemppaavasta koulutustyylistä tosi paljon. Mieleistä koulutuksessa oli myös se että pyrittiin löytää niitä ratkaisuja jotka sopi just kullekkin koirakolle, sekä koiran että ohjaajan näkökulmasta! :) Tehtiin tekniikka treeniä, valsseja, takaakierto-valsseja/saksalainen/niisto.. Testailtiin eri tekniikoita samaan pätkään. Ahaa-elämys mulle oli se, että Dinalle sopi takas tullessa paljon paremmin ottaa pitkää kautta kuin niiston kanssa tiukalla käännöksellä. Dinalle ei oo oikein ikinä opetettu kropan käyttöä tiukoissa käännöksissä, joten se hidastaa niihin tosi paljon ja käännökset tuppaa venymään. Pitkää kautta ottaessa vauhti pysyi paljon paremmin yllä ja se oli loppupeleissä nopeampi.
Tuntui että oli saanut taas jotain pureskeltavaa kotiinviemisiksi! :)
Viikonloppuna selkeni taas monta asiaa mitä pitäisi kauheesti Dinan kanssa vahvistaa, koitan ottaa näistä jonkunlaiset projektit ja täytyy katsoa jos pääsisi jollekkin kurssille (kepit ja kontaktit). Nimittäin:
-kepeille sisäänmenot! ja itsenäisyyttä pujotteluun! Todella paljon parannettavaa
-kontaktit -> mieti joku järkevä ratkaisu miten jatkaa treeniä (2o2o takas, opeta kunnolla??)
-muista pitää mielessä pitkän tien vaihtoehto
-jarrutus ääni
-valsseissa ajoissa ->käännä!
-älä edistä, mene koiran mukana
-katso!!
Pari videota Jennan koulutuksesta:
*valssausta https://www.youtube.com/watch?v=OAtSAqqTuSo
*valssit ja takaakierto-valssit https://www.youtube.com/watch?v=dToByZjFmEM
Agista oli taas reilusti kisataukoa alla. Tammikuussa käytiin yhdet kisat HSKH:lla, mutta sieltä ei jäänyt paljoa kerrottavaa jälkipolville. Jälkikäteen vasta tajusin että Dinalla oli selkä aivan jumissa, ja tahmeus radalla johtui siitä. Selkäjumia paranneltiin muutaman viikon ajan BOT:lla, hieronnalla ja kevyellä liikunnalla. Näillä eväillä jumit menivät onneksi ohi ja liike ja mieliala palasi entiselleen. :)
Lauantain eka rata tuntui melko hankalalta kakkosluokan radaksi. Startattiin Dinan kanssa medien ekana. Ekaan valssiin Dina ei tullut ollenkaan, olin itse ihan supermyöhässä. Kontaktit meni myös hyppelyksi treeninpuutteesta johtuen ja kepeiltä lähdin vähän kiirehtimään, joten niille virhe. Kisat on aina hyvä paikka mennä huomaamaan mitä ei osaa! ;) Tääkin suoritus oikein huus meidän heikkouksia. Estevarmuus ja itsenäisyys esteillä -> ne hemmetin kepit ja kontaktit! Ehkä pitäisi ottaa uudestaan käsittelyyn oma asenne- kyllä nelivuotiaalle koirallekin, varsinkin fiksulle puudelille, vielä voi ja kannattaa opettaa kunnolla ne kontaktit ja kepit! Tuntui kuitenkin hyvältä että muuten ohjaukset meni radalla suht kohdilleen, sillä virheitä tuli vain kontakteilta ja kepeiltä (jos ei lasketa sitä alun valssia.). :P
Eka rata: https://www.youtube.com/watch?v=jxjBkB15CCE
Seuraava rata tuntui paljon kivemmalta. Hyvin se menikin- aina viimeiselle esteelle asti! :0 Viisaat sanoo että rata loppuu vasta viimeiseen esteeseen, tai kannattaa vaikka kuvitella vikan esteen jälkeen vielä yksi este, niin se viimeinenkin tulee ohjattua. Nollat rupes kilisemään jo silmissä tokavikan esteen kohdalla ja niinhän siitä vikasta esteestä sitten mentiin ohi niin että hujahti. Olin tutustumisessakin keskittynyt vaan ajattelemaan että muista ohjata tokavika este. Jotenkin se vika pääsi sitten siinä suunnitelmassa unohtumaa.. -.- Otamme tästäkin oppia!
Toka rata: https://www.youtube.com/watch?v=2eNAUYeNgZU
Päästiin molemmilta radoilta sijoille vähäisen osallistujamäärän ja vähäisten nollien takia. Vikalla radalla ois irronnut voitto jos oltais selvitty siitä vikastakin hypystä ;)
Molemmilla radoilla Dinalla tuntui olevan ihan hyvä boogi päällä ja olen tyytyväinen fiilikseen radoilla ja koko kisapäivänä, joten positiivisella mielellä eteenpäin!
Lauantaina oli nätti keli ja onnistuin jopa vähän polttamaan naamani pitkänä kisapäivänä. Sunnuntain ilma olikin sitten täysi vastakohta- taivaalta tuli vaakana vettä.. Mutta mitäs muuta sitä reippaat (koira)urheilijanuoret tekis sunnuntaiaamuna kuin aikaisin ylös, ulos sateeseen ja kohti koulutusta! :)
Jälkikäteen ei kyllä harmittanut yhtään että lähdettiin! Tykkäsin Jennan tsemppaavasta koulutustyylistä tosi paljon. Mieleistä koulutuksessa oli myös se että pyrittiin löytää niitä ratkaisuja jotka sopi just kullekkin koirakolle, sekä koiran että ohjaajan näkökulmasta! :) Tehtiin tekniikka treeniä, valsseja, takaakierto-valsseja/saksalainen/niisto.. Testailtiin eri tekniikoita samaan pätkään. Ahaa-elämys mulle oli se, että Dinalle sopi takas tullessa paljon paremmin ottaa pitkää kautta kuin niiston kanssa tiukalla käännöksellä. Dinalle ei oo oikein ikinä opetettu kropan käyttöä tiukoissa käännöksissä, joten se hidastaa niihin tosi paljon ja käännökset tuppaa venymään. Pitkää kautta ottaessa vauhti pysyi paljon paremmin yllä ja se oli loppupeleissä nopeampi.
Tuntui että oli saanut taas jotain pureskeltavaa kotiinviemisiksi! :)
Viikonloppuna selkeni taas monta asiaa mitä pitäisi kauheesti Dinan kanssa vahvistaa, koitan ottaa näistä jonkunlaiset projektit ja täytyy katsoa jos pääsisi jollekkin kurssille (kepit ja kontaktit). Nimittäin:
-kepeille sisäänmenot! ja itsenäisyyttä pujotteluun! Todella paljon parannettavaa
-kontaktit -> mieti joku järkevä ratkaisu miten jatkaa treeniä (2o2o takas, opeta kunnolla??)
-muista pitää mielessä pitkän tien vaihtoehto
-jarrutus ääni
-valsseissa ajoissa ->käännä!
-älä edistä, mene koiran mukana
-katso!!
Pari videota Jennan koulutuksesta:
*valssausta https://www.youtube.com/watch?v=OAtSAqqTuSo
*valssit ja takaakierto-valssit https://www.youtube.com/watch?v=dToByZjFmEM
 |
| Svante toimi koko viikonlopun reippaana kisa-ja treenituristina :) |
sunnuntai 8. helmikuuta 2015
Loppuvuoden 2014 kisat
Pentuprojektin jälkeen oli kova hinku tietenkin takaisin toko-kentille. Ensimmäiset 2 viikkoa pentujen syntymän jälkeen Dina pysytteli erittäin tiiviisti pentulaatikossa ja lähti ulos vain lyhyille pissalenkeille, mutta tästä eteenpäin se alkoi asteittain kaipaamaan lisää omaa tekemistä. Aluksi se tarkoitti vain korttelin ympäri ja äkkiä takaisin, mutta pikkuhiljaa viihtyi kauemmin pois pentulaatikosta ja kaipasti selvästi jo jotain virikettä. Alettiin siis ottamaan mukaan pientä temppuilua ja kotitreenailua. Tiineysaikanakin oltiin esim työstetty kaukojen tekniikka.
Kun pennut oli n 6 viikkoa mentiin ensimmäistä kertaa kodin ulkopuolelle treenaamaan. Pennut häkkiin ja menoksi. Dina oli niin innoissaan kun pääsi kunnolla treenaamaan, vaikka tekniikka vähän olikin päässyt ruostumaan.
Paluu kisakentille ja EVL-korkkaus oli sitten syyskuussa. Ilmoitin Dinan samantien kahteen kokeeseen samalle viikonlopulle, kun tulimme Tartosta viikonlopuksi Suomeen. Mentiin kokeisiin taas vähän meiningillä "mennään nyt kattomaan", kunnollista koe-treeniä kun ei taas treeniseuran puutteen takia oikein pystynyt tekemään.
La 27.9 oli koe Sahaajakadun kentällä Herttoniemessä. Dina tuntui aivan super hyvältä kehässä, mistä ei voi kun olla tyytyväinen!! :) Jätin aina kehään mennessä etäpalkan (pehmopallo) kentän laidalla olevan puun taakse, ja toimi näköjään koepalkkana tosi hyvi, koska vire kehässä oli super! Kehästä sitten aina vapautus palkalle. Liikkeistä sen verran että seuraaminen oli superhyvä, samoin muistaakseni zeta. Ruutu ja ohjattu nollattii. Ohjattu jäi muistaakseni kiinni liikkuriin ja lähti suoraan väärälle kapulalle.
Ruudussa ohjautui kehästä ulos ja löysi lisäkäskyillä lopulta ruutuun.
Pisterivi siis: paikallaolot 10+10, muut 9, 8, 9, 0, 0, 9 1/2 , 6, 9. Kun noi nollat saa tuolta pois niin pisterivi alkaa näyttämään oikeinkin hyvältä. :) Kutonen tais olla tunnari jolla sähläili jotain, oisko tiputtanut kapulan matkalla tms. Tuloksena siis kolmos tulos ja sijoituskin kolmas. Oli ihanaa kun tuomari pyysi meidät palkintojen jakoon "kolmanneksi tänään aiiivan ihana keskikokoinen villakoira Dina", kun ykköseksi ja kakkoseksi tullut bc ja aussi kutsuttiin paikalle ihan vain nimeltä. ;)
Su 28.9 oli kokeet Ihah:in kentällä Kivikossa. Tuomarina Hannele Pörsti. Ammi oli mukana katomassa ja kuvaamassa. :)
Taas jätettiin etäpalkka pallo kentän ulkopuolelle ja Dina maahan odottelemaan ennen kehään menoa. Paikalla istumisessa meinasi alussa käydä pieni kämmi. Dina meni mun "istuu" jättökäskystä eka maahan, mutta sain sen salaman nopeasti korjattua siitä istumaan ja istui nätisti loppuun asti. Tuomari ei ilmeisesti tätä kämmiä nähnyt, sillä arvosana 10. Samoin paikkamakuu 10. Muut pisteet löytyykin videolta:
Yhteistulos 277p, EVL1, sija 1!!!!
En osannut edes haaveilla tästä. Ihan uskomattomalta tuntui että se mikä joskus tuntui niiiin kaukaiselta ja utopistiselta, sumuiselta tavoitteelta on nyt totta! On mulla ihana koira <3
Parannettavaa toki on, ja tota arvostelun linjaa voi tietysti tarkastella, mutta pisteet on meille annettu joten täytyyhän ne ottaa avosylin vastaan. :) Hyvä Dina, hyvä me! Siitä olikin ehtinyt vierähtää 7 vuotta kun keskari sai edellisen EVL1 tuloksen.
Villakoirien tokomestaruuskoe kisattiin Liedossa 22.10. Dinalle tulos EVL2 pistein 227. Nollaten taas ruutu ja ohjattu. Tän kokeen vois kiteyttää niin että varmat liikkeet meni hyvin, epävarmat huonosti. Mutta eikös se oo aika loogistakin.? Kakkostuloksella kuitenkin luokka voittoon (jee..). Ja videolta ei näytä taas niin pahalta kun mitä itse ajatteli kehässä. :P Kaukoissa yks väärä vaihto ja zetan seisomisessa vähän liikkui.
Tässä video Liedon kokeesta:
Seuraavaksi kisattiin sitten vähän aksaa marraskuussa Kirkkonummella 15.11. Ekat kisat kakkosluokassa, mentiin kolme rataa. Kuvaajaa ei ollut joten videoita ei ole näistä. Onnistuttiin rämpimään kasaan jopa kaksi nollaa! Ekalta radalta kauhea sählinki nolla, jolla kolmas sija, ei LUVA:a. Dina tuntui radalla vähän alkukankealta. Tokalta radalta hyvän tuntuinen nolla jolla irtosi myös voitto ja eka LUVA! :) Kolmas rata tuntui etenemisen kannalta parhaalta, mutta tulokseksi hyl. Nyt täytyy myöntää että en enää edes muista mitä siinä tapahtui. :P
Tässä Dina Kirkkonummen kisojen palkintosaaliin kanssa
Seuraavat kisat meneekin jo uuden vuoden puolelle joten niistä lisää myöhemmin. :)
Kun pennut oli n 6 viikkoa mentiin ensimmäistä kertaa kodin ulkopuolelle treenaamaan. Pennut häkkiin ja menoksi. Dina oli niin innoissaan kun pääsi kunnolla treenaamaan, vaikka tekniikka vähän olikin päässyt ruostumaan.
Paluu kisakentille ja EVL-korkkaus oli sitten syyskuussa. Ilmoitin Dinan samantien kahteen kokeeseen samalle viikonlopulle, kun tulimme Tartosta viikonlopuksi Suomeen. Mentiin kokeisiin taas vähän meiningillä "mennään nyt kattomaan", kunnollista koe-treeniä kun ei taas treeniseuran puutteen takia oikein pystynyt tekemään.
La 27.9 oli koe Sahaajakadun kentällä Herttoniemessä. Dina tuntui aivan super hyvältä kehässä, mistä ei voi kun olla tyytyväinen!! :) Jätin aina kehään mennessä etäpalkan (pehmopallo) kentän laidalla olevan puun taakse, ja toimi näköjään koepalkkana tosi hyvi, koska vire kehässä oli super! Kehästä sitten aina vapautus palkalle. Liikkeistä sen verran että seuraaminen oli superhyvä, samoin muistaakseni zeta. Ruutu ja ohjattu nollattii. Ohjattu jäi muistaakseni kiinni liikkuriin ja lähti suoraan väärälle kapulalle.
Ruudussa ohjautui kehästä ulos ja löysi lisäkäskyillä lopulta ruutuun.
Pisterivi siis: paikallaolot 10+10, muut 9, 8, 9, 0, 0, 9 1/2 , 6, 9. Kun noi nollat saa tuolta pois niin pisterivi alkaa näyttämään oikeinkin hyvältä. :) Kutonen tais olla tunnari jolla sähläili jotain, oisko tiputtanut kapulan matkalla tms. Tuloksena siis kolmos tulos ja sijoituskin kolmas. Oli ihanaa kun tuomari pyysi meidät palkintojen jakoon "kolmanneksi tänään aiiivan ihana keskikokoinen villakoira Dina", kun ykköseksi ja kakkoseksi tullut bc ja aussi kutsuttiin paikalle ihan vain nimeltä. ;)
Su 28.9 oli kokeet Ihah:in kentällä Kivikossa. Tuomarina Hannele Pörsti. Ammi oli mukana katomassa ja kuvaamassa. :)
Taas jätettiin etäpalkka pallo kentän ulkopuolelle ja Dina maahan odottelemaan ennen kehään menoa. Paikalla istumisessa meinasi alussa käydä pieni kämmi. Dina meni mun "istuu" jättökäskystä eka maahan, mutta sain sen salaman nopeasti korjattua siitä istumaan ja istui nätisti loppuun asti. Tuomari ei ilmeisesti tätä kämmiä nähnyt, sillä arvosana 10. Samoin paikkamakuu 10. Muut pisteet löytyykin videolta:
Yhteistulos 277p, EVL1, sija 1!!!!
En osannut edes haaveilla tästä. Ihan uskomattomalta tuntui että se mikä joskus tuntui niiiin kaukaiselta ja utopistiselta, sumuiselta tavoitteelta on nyt totta! On mulla ihana koira <3
Parannettavaa toki on, ja tota arvostelun linjaa voi tietysti tarkastella, mutta pisteet on meille annettu joten täytyyhän ne ottaa avosylin vastaan. :) Hyvä Dina, hyvä me! Siitä olikin ehtinyt vierähtää 7 vuotta kun keskari sai edellisen EVL1 tuloksen.
 |
| <3 |
Tässä video Liedon kokeesta:
Seuraavaksi kisattiin sitten vähän aksaa marraskuussa Kirkkonummella 15.11. Ekat kisat kakkosluokassa, mentiin kolme rataa. Kuvaajaa ei ollut joten videoita ei ole näistä. Onnistuttiin rämpimään kasaan jopa kaksi nollaa! Ekalta radalta kauhea sählinki nolla, jolla kolmas sija, ei LUVA:a. Dina tuntui radalla vähän alkukankealta. Tokalta radalta hyvän tuntuinen nolla jolla irtosi myös voitto ja eka LUVA! :) Kolmas rata tuntui etenemisen kannalta parhaalta, mutta tulokseksi hyl. Nyt täytyy myöntää että en enää edes muista mitä siinä tapahtui. :P
Tässä Dina Kirkkonummen kisojen palkintosaaliin kanssa
Seuraavat kisat meneekin jo uuden vuoden puolelle joten niistä lisää myöhemmin. :)
lauantai 7. helmikuuta 2015
Palataampas hieman ajassa taaksepäin.. Kesä 2014 ja pentuprojekti
Noniin! Nyt on vihdoin hetki jolloin ehtii istua alas paikoilleen ja päivittää blogin ajantasalle. Puolessa vuodessa on tietenkin ehtinyt tapahtua ihan hirveästi, joten yritän pitää tämän tiivistettynä. Taidan jakaa jutut muutamaan eri tekstiin, koska muuten näistä tulisi (ylipitkiä) romaaneja. Nyt näistä tulee ehkä vaan romaaneja. :D
Kesä meni tietenkin aika pitkälti näissä kuvioissa:
Kesä meni tietenkin aika pitkälti näissä kuvioissa:
 |
| Äitin kainalossa ruuhkaa <3 |
 |
| Paussi matkalla mökille. Me osataan jo hianosti pissata ulos! |
 |
| Väsy…. |
 |
| Mamiiiii!!! |
 |
| Tytöt |
 |
| Pojjaat
Pentuaika oli aivan ihanaa! Nautin täysin rinnoin kesästä pentujen kanssa, vaikka se ei kevyimmästä ja helpommasta päästä ollutkaan! <3
Jotta aika ei kultaisi muistoja liiaksi, tässä muistoja Dinan synnytyksest, josta ei dramatiikkaa puuttunut. Onneksi Dina jaksoi kuitenkin hianosti läpi koko synnytyksen ja hoiti pentuja alusta asti erittäin hyvin! :)
Ensimmäinen pentu, iso tyttö, syntyi kuolleena, sillä sen syntymiseen meni liian kauan (n 1,5h). Yritimme elvyttää pentua tuloksetta. Seuraavaksi syntyi kaksi reipasta tyttöä. Tämän jälkeen meille syntyi luultavasti kaksoset. Kaksi pentua tulivat samalla työnnöllä ulos, ja uskon niiden olleen samoissa kalvoissa. Toisesta pennusta huomasi heti sen olevan kuollut. Pentu oli todella pieni ja hieman alikehittynyt. Toinen kaksosista oli myös todella pieni, n 100g, mutta kuitenkin ihan elinvoimainen. Tämä oli meidän pikku punainen. Seuraavaksi syntyi ensimmäinen uros, pienen pieni poika myöskin n 100g.
Tämän jälkeen dramatiikka jatkui. Syntyi hyvän kokoinen, reipas ja ponteva pentu ja ehdin jo iloita siitä kahden pienen jälkeen. Mutta kun käänsin pennun ympäri tarkistaakseni sen sukupuolen, huomasin että pennulla on napanuora irronnut ja navassa siis pieni reikä josta tulivat pienen raukan suolet ulos. Koitimme korjata asiaa, laitoin suolet takaisin, soitin konsultaation YES:ille ja lähdimme päivystävälle ompeluttamaan navan. Hanke tuntui tietenkin vähän hasardilta, mutta koska pentu oli muuten niin elinvoimaisen oloinen ajattelin että napanuora oli vain irronnut syntymisen yhteydessä (Dina ehti kiskaista?) ja ajattelin että annetaan pennulle mahdollisuus. Napaan yksi tikki, Dinan ultraus että montako vielä tulossa (2-3, ei röntgeniä jolla olisi voinut varmistaa) ja niskaan kalkkia ja kotiin odottamaan loppujen syntymistä.
Kun päästiin kotiin syntyi melkein saman tien kaksi isoa ja vahvaa poikaa. :) Jäimme vielä odottelemaan kuuluisiko kolmatta joka oli mahdollisesti ultrassa näkynyt. Mutta ei alkanut kuulua ja Dinakin selvästi rauhoittui. Katselimme tilannetta muutaman tunnin samalla yrittäen juottaa pentuja. Pienimmät eivät halunneet kovin hanakasti lähteä imemään, joten niitä piti vähän auttaa.
Omassa takaraivossa kuitenkin oli vielä kysymys että mitä jos sisällä onkin vielä yksi. Pentuja oli tullut jo niin monta (9!!) että olisi ollut mahdotonta tuntea jos jossain esim kylkikaaren alla olisi vielä piilotellut yksi pieni pentu. Oli siis pakko lähteä varmistamaan asia vielä päivystävälle klinikalle jossa röntgen. Oli tietysti sunnuntai joten kovin moni paikka ei ollut auki. Pennut siis taas mukaan ja klinikalle. Röntgenissä todettiin onneksi että kohtu on tyhjä. Jos sisälle olisi vielä jäänyt yksi pentu, olisi seuraava vaihtoehto ollut sektio, joten olin todella helpottunut ettei tälle urakalle sentään saatu sitä grande finaleksi!
Itseä väsytti tietysti jo ihan hirveästi rankan yön jäljiltä, Dina aloitti synnyttämään puolen yön aikaan, ja klinikalta olimme kotona n klo 12. Kotiin päästyämme alkoi kuitenkin taas pentujen juotto. Oranssi, eli napa-pentu ei halunnut ollenkaan alkaa juomaan. Alkukankeuden jälkeen pienet punainen ja sininen saatiin juomaan joten kuten, mutta tukea ne tarvitsivat koska olivat niin pieniä ja heiveröisiä etteivät pysyneet pitkään itse nisällä. Vaikka oranssi oli yksi suurimmista ja muuten erittäin ponteva, ei sitä vaan saanut juomaan millään. Se vikisi, eikä halunnut nisää saati tuttipulloa. Yritin koko päivän saada pennun juomaan, soitin kokeneemmille saadakseni neuvo ja tukea, mutta kukaan ei voi tuntea tilannetta olematta paikalla. Illalla tein sitten raskaan päätöksen ja päätin että oranssi päästetään pois. En halunnut jäädä nesteyttämään sitä ja katsomaan kuinka se kenties kuihtuisi pois. Se oli läpikäynyt jo paljon, ja ajattelin että kaikille helpompi näin. Sen vikinä stressasi selvästi Dinaa, samoin minua eikä pentu varmasti voinut hyvin, koska ei pystynyt syömään. Jälkikäteen ajateltuna ja selvitysteni perusteella pennulle olisi samantien pitänyt aloittaa myös antibiootti, mitä se ei nyt saanut. Mutta mikään ei silti takaa että pentu olisi sillä pelastunut. On uskomatonta miten pieneen voi kiintyä niin paljon niin pienessä hetkessä. En tiedä helpottaako se ajan kanssa kun kokemusta tulee lisää, ehkä ei. Mutta tuntui kuin olisi vienyt pienen palan Dinaa lopetettavaksi.. Onneksi eläinlääkäri oli saman joka ompeli pennun navan aamuyöstä. Ja lisäksi hän osasi käsitellä hyvin väsymyksestä ja surusta sekaista kasvattajan alkua.
Ei siis ihan helppo alku kasvattajan uralle. Mutta ihme kyllä, loppukesän tapahtumat peittosi kaiken tuon stressin ja kaiken vaivan mennen tullen! Kesän aikana pennut ehti mm käydä äiskän mukana treenaamassa tokoa (nukkui kevythäkissä kentän laidalla ja tutustui kenttään), leikkiä paljon, käydä agi-kisoissa turistina, automatkustaa lyhyitä ja pitkiä matkoja, mökkeillä, kiipeillä ja hyppiä alas terassilta, tutustua muihin koiriin, viihdyttää melkein päivittäin vaihtuvia vieraita neljännestä elinviikostaan alkaen. Juosta päivittäi useita kertoja vapaana pihalla, kaluta raakoja luita, käydä pienillä lenkeillä myös kotipihan ulkopuolella, olla pentutestattavina, trimmattavina, kiukutella naamanajelusta, nukahtaa syliin, purra lahkeita ja hihoja, kahlata uima-altaassa ja äristä purista vetoleikkiessä.
Meillä on nyt kuusi aivan ihanaa pentua kasvamassa aivan ihanien omistajien luona! Joten positiivisen puolelle jäätiin kuitenkin suvereenisti ja jatkoa on toivonmukaan tulevaisuudessa tulossa! :)
Kyllä tällaisessa kiitos seisoo <3
Loppiaisen pentutreffit
Lisää pentujen elämästä löytyy pentublogista, jos joku ei ole sitä seurannut: http://jumparoundpennut.blogspot.fi.
Luovutuksen jälkeen olemme ehtineet treffaamaan koko porukalla useamman kerran, käymään neljän pennun voimin pentunäyttelyssä (ROP ja VSP-pennut) sekä vaihtamaan paljon kuulumisia. :)
Jatkan pentujen kuulumisten päivitystä pentublogiin, joten ne joita kiinnostaa pentujen puuhat tulevaisuudessa, kannattaa laittaa linkki talteen. Luulenpa että melko paljon aktiviteettiä luvassa, sen verran aktiivisiin koteihin ovat pennut päässeet! :)
|
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)