Loppuvuoden 2014 kisat

Pentuprojektin jälkeen oli kova hinku tietenkin takaisin toko-kentille. Ensimmäiset 2 viikkoa pentujen syntymän jälkeen Dina pysytteli erittäin tiiviisti pentulaatikossa ja lähti ulos vain lyhyille pissalenkeille, mutta tästä eteenpäin se alkoi asteittain kaipaamaan lisää omaa tekemistä. Aluksi se tarkoitti vain korttelin ympäri ja äkkiä takaisin, mutta pikkuhiljaa viihtyi kauemmin pois pentulaatikosta ja kaipasti selvästi jo jotain virikettä. Alettiin siis ottamaan mukaan pientä temppuilua ja kotitreenailua. Tiineysaikanakin oltiin esim työstetty kaukojen tekniikka.


Kun pennut oli n 6 viikkoa mentiin ensimmäistä kertaa kodin ulkopuolelle treenaamaan. Pennut häkkiin ja menoksi. Dina oli niin innoissaan kun pääsi kunnolla treenaamaan, vaikka tekniikka vähän olikin päässyt ruostumaan.

Paluu kisakentille ja EVL-korkkaus oli sitten syyskuussa. Ilmoitin Dinan samantien kahteen kokeeseen samalle viikonlopulle, kun tulimme Tartosta viikonlopuksi Suomeen. Mentiin kokeisiin taas vähän meiningillä "mennään nyt kattomaan", kunnollista koe-treeniä kun ei taas treeniseuran puutteen takia oikein pystynyt tekemään.

La 27.9 oli koe Sahaajakadun kentällä Herttoniemessä. Dina tuntui aivan super hyvältä kehässä, mistä ei voi kun olla tyytyväinen!! :) Jätin aina kehään mennessä etäpalkan (pehmopallo) kentän laidalla olevan puun taakse, ja toimi näköjään koepalkkana tosi hyvi, koska vire kehässä oli super! Kehästä sitten aina vapautus palkalle. Liikkeistä sen verran että seuraaminen oli superhyvä, samoin muistaakseni zeta. Ruutu ja ohjattu nollattii. Ohjattu jäi muistaakseni kiinni liikkuriin ja lähti suoraan väärälle kapulalle.
Ruudussa ohjautui kehästä ulos ja löysi lisäkäskyillä lopulta ruutuun.
Pisterivi siis: paikallaolot 10+10, muut 9, 8, 9, 0, 0, 9 1/2 , 6, 9. Kun noi nollat saa tuolta pois niin pisterivi alkaa näyttämään oikeinkin hyvältä. :) Kutonen tais olla tunnari jolla sähläili jotain, oisko tiputtanut kapulan matkalla tms. Tuloksena siis kolmos tulos ja sijoituskin kolmas. Oli ihanaa kun tuomari pyysi meidät palkintojen jakoon "kolmanneksi tänään aiiivan ihana keskikokoinen villakoira Dina", kun ykköseksi ja kakkoseksi tullut bc ja aussi kutsuttiin paikalle ihan vain nimeltä. ;)

Su 28.9 oli kokeet Ihah:in kentällä Kivikossa. Tuomarina Hannele Pörsti. Ammi oli mukana katomassa ja kuvaamassa. :)
Taas jätettiin etäpalkka pallo kentän ulkopuolelle ja Dina maahan odottelemaan ennen kehään menoa. Paikalla istumisessa meinasi alussa käydä pieni kämmi. Dina meni mun "istuu" jättökäskystä eka maahan, mutta sain sen salaman nopeasti korjattua siitä istumaan ja istui nätisti loppuun asti. Tuomari ei ilmeisesti tätä kämmiä nähnyt, sillä arvosana 10. Samoin paikkamakuu 10. Muut pisteet löytyykin videolta:

Yhteistulos 277p, EVL1, sija 1!!!!
En osannut edes haaveilla tästä. Ihan uskomattomalta tuntui että se mikä joskus tuntui niiiin kaukaiselta ja utopistiselta, sumuiselta tavoitteelta on nyt totta! On mulla ihana koira <3
Parannettavaa toki on, ja tota arvostelun linjaa voi tietysti tarkastella, mutta pisteet on meille annettu joten täytyyhän ne ottaa avosylin vastaan. :) Hyvä Dina, hyvä me! Siitä olikin ehtinyt vierähtää 7 vuotta kun keskari sai edellisen EVL1 tuloksen.

<3

Villakoirien tokomestaruuskoe kisattiin Liedossa 22.10. Dinalle tulos EVL2 pistein 227. Nollaten taas ruutu ja ohjattu. Tän kokeen vois kiteyttää niin että varmat liikkeet meni hyvin, epävarmat huonosti. Mutta eikös se oo aika loogistakin.? Kakkostuloksella kuitenkin luokka voittoon (jee..). Ja videolta ei näytä taas niin pahalta kun mitä itse ajatteli kehässä. :P Kaukoissa yks väärä vaihto ja zetan seisomisessa vähän liikkui.

Tässä video Liedon kokeesta:

Seuraavaksi kisattiin sitten vähän aksaa marraskuussa Kirkkonummella 15.11. Ekat kisat kakkosluokassa, mentiin kolme rataa. Kuvaajaa ei ollut joten videoita ei ole näistä. Onnistuttiin rämpimään kasaan jopa kaksi nollaa! Ekalta radalta kauhea sählinki nolla, jolla kolmas sija, ei LUVA:a. Dina tuntui radalla vähän alkukankealta. Tokalta radalta hyvän tuntuinen nolla jolla irtosi myös voitto ja eka LUVA! :) Kolmas rata tuntui etenemisen kannalta parhaalta, mutta tulokseksi hyl. Nyt täytyy myöntää että en enää edes muista mitä siinä tapahtui. :P

Tässä Dina Kirkkonummen kisojen palkintosaaliin kanssa

Seuraavat kisat meneekin jo uuden vuoden puolelle joten niistä lisää myöhemmin. :)

Palataampas hieman ajassa taaksepäin.. Kesä 2014 ja pentuprojekti

Noniin! Nyt on vihdoin hetki jolloin ehtii istua alas paikoilleen ja päivittää blogin ajantasalle. Puolessa vuodessa on tietenkin ehtinyt tapahtua ihan hirveästi, joten yritän pitää tämän tiivistettynä. Taidan jakaa jutut muutamaan eri tekstiin, koska muuten näistä tulisi (ylipitkiä) romaaneja. Nyt näistä tulee ehkä vaan romaaneja. :D

Kesä meni tietenkin aika pitkälti näissä kuvioissa:

Äitin kainalossa ruuhkaa <3 

Paussi matkalla mökille. Me osataan jo hianosti pissata ulos! 

Väsy….

Mamiiiii!!!

Tytöt

Pojjaat

Pentuaika oli aivan ihanaa! Nautin täysin rinnoin kesästä pentujen kanssa, vaikka se ei kevyimmästä ja helpommasta päästä ollutkaan! <3 

Jotta aika ei kultaisi muistoja liiaksi, tässä muistoja Dinan synnytyksest, josta ei dramatiikkaa puuttunut. Onneksi Dina jaksoi kuitenkin hianosti läpi koko synnytyksen ja hoiti pentuja alusta asti erittäin hyvin! :)

Ensimmäinen pentu, iso tyttö, syntyi kuolleena, sillä sen syntymiseen meni liian kauan (n 1,5h). Yritimme elvyttää pentua tuloksetta. Seuraavaksi syntyi kaksi reipasta tyttöä. Tämän jälkeen meille syntyi luultavasti kaksoset. Kaksi pentua tulivat samalla työnnöllä ulos, ja uskon niiden olleen samoissa kalvoissa. Toisesta pennusta huomasi heti sen olevan kuollut. Pentu oli todella pieni ja hieman alikehittynyt. Toinen kaksosista oli myös todella pieni, n 100g, mutta kuitenkin ihan elinvoimainen. Tämä oli meidän pikku punainen. Seuraavaksi syntyi ensimmäinen uros, pienen pieni poika myöskin n 100g. 

Tämän jälkeen dramatiikka jatkui. Syntyi hyvän kokoinen, reipas ja ponteva pentu ja ehdin jo iloita siitä kahden pienen jälkeen. Mutta kun käänsin pennun ympäri tarkistaakseni sen sukupuolen, huomasin että pennulla on napanuora irronnut ja navassa siis pieni reikä josta tulivat pienen raukan suolet ulos. Koitimme korjata asiaa, laitoin suolet takaisin, soitin konsultaation YES:ille ja lähdimme päivystävälle ompeluttamaan navan. Hanke tuntui tietenkin vähän hasardilta, mutta koska pentu oli muuten niin elinvoimaisen oloinen ajattelin että napanuora oli vain irronnut syntymisen yhteydessä (Dina ehti kiskaista?) ja ajattelin että annetaan pennulle mahdollisuus. Napaan yksi tikki, Dinan ultraus että montako vielä tulossa (2-3, ei röntgeniä jolla olisi voinut varmistaa) ja niskaan kalkkia ja kotiin odottamaan loppujen syntymistä. 

Kun päästiin kotiin syntyi melkein saman tien kaksi isoa ja vahvaa poikaa. :) Jäimme vielä odottelemaan kuuluisiko kolmatta joka oli mahdollisesti ultrassa näkynyt. Mutta ei alkanut kuulua ja Dinakin selvästi rauhoittui. Katselimme tilannetta muutaman tunnin samalla yrittäen juottaa pentuja. Pienimmät eivät halunneet kovin hanakasti lähteä imemään, joten niitä piti vähän auttaa. 

Omassa takaraivossa kuitenkin oli vielä kysymys että mitä jos sisällä onkin vielä yksi. Pentuja oli tullut jo niin monta (9!!) että olisi ollut mahdotonta tuntea jos jossain esim kylkikaaren alla olisi vielä piilotellut yksi pieni pentu. Oli siis pakko lähteä varmistamaan asia vielä päivystävälle klinikalle jossa röntgen. Oli tietysti sunnuntai joten kovin moni paikka ei ollut auki. Pennut siis taas mukaan ja klinikalle. Röntgenissä todettiin onneksi että kohtu on tyhjä. Jos sisälle olisi vielä jäänyt yksi pentu, olisi seuraava vaihtoehto ollut sektio, joten olin todella helpottunut ettei tälle urakalle sentään saatu sitä grande finaleksi!

Itseä väsytti tietysti jo ihan hirveästi rankan yön jäljiltä, Dina aloitti synnyttämään puolen yön aikaan, ja klinikalta olimme kotona n klo 12. Kotiin päästyämme alkoi kuitenkin taas pentujen juotto. Oranssi, eli napa-pentu ei halunnut ollenkaan alkaa juomaan. Alkukankeuden jälkeen pienet punainen ja sininen saatiin juomaan joten kuten, mutta tukea ne tarvitsivat koska olivat niin pieniä ja heiveröisiä etteivät pysyneet pitkään itse nisällä. Vaikka oranssi oli yksi suurimmista ja muuten erittäin ponteva, ei sitä vaan saanut juomaan millään. Se vikisi, eikä halunnut nisää saati tuttipulloa. Yritin koko päivän saada pennun juomaan, soitin kokeneemmille saadakseni neuvo ja tukea, mutta kukaan ei voi tuntea tilannetta olematta paikalla. Illalla tein sitten raskaan päätöksen ja päätin että oranssi päästetään pois. En halunnut jäädä nesteyttämään sitä ja katsomaan kuinka se kenties kuihtuisi pois. Se oli läpikäynyt jo paljon, ja ajattelin että kaikille helpompi näin. Sen vikinä stressasi selvästi Dinaa, samoin minua eikä pentu varmasti voinut hyvin, koska ei pystynyt syömään. Jälkikäteen ajateltuna ja selvitysteni perusteella pennulle olisi samantien pitänyt aloittaa myös antibiootti, mitä se ei nyt saanut. Mutta mikään ei silti takaa että pentu olisi sillä pelastunut. On uskomatonta miten pieneen voi kiintyä niin paljon niin pienessä hetkessä. En tiedä helpottaako se ajan kanssa kun kokemusta tulee lisää, ehkä ei. Mutta tuntui kuin olisi vienyt pienen palan Dinaa lopetettavaksi.. Onneksi eläinlääkäri oli saman joka ompeli pennun navan aamuyöstä. Ja lisäksi hän osasi käsitellä hyvin väsymyksestä ja surusta sekaista kasvattajan alkua. 

Ei siis ihan helppo alku kasvattajan uralle. Mutta ihme kyllä, loppukesän tapahtumat peittosi kaiken tuon stressin ja kaiken vaivan mennen tullen! Kesän aikana pennut ehti mm käydä äiskän mukana treenaamassa tokoa (nukkui kevythäkissä kentän laidalla ja tutustui kenttään), leikkiä paljon, käydä agi-kisoissa turistina, automatkustaa lyhyitä ja pitkiä matkoja, mökkeillä, kiipeillä ja hyppiä alas terassilta, tutustua muihin koiriin, viihdyttää melkein päivittäin vaihtuvia vieraita neljännestä elinviikostaan alkaen. Juosta päivittäi useita kertoja vapaana pihalla, kaluta raakoja luita, käydä pienillä lenkeillä myös kotipihan ulkopuolella, olla pentutestattavina, trimmattavina, kiukutella naamanajelusta, nukahtaa syliin, purra lahkeita ja hihoja, kahlata uima-altaassa ja äristä purista vetoleikkiessä. 

Meillä on nyt kuusi aivan ihanaa pentua kasvamassa aivan ihanien omistajien luona! Joten positiivisen puolelle jäätiin kuitenkin suvereenisti ja jatkoa on toivonmukaan tulevaisuudessa tulossa! :)

Kyllä tällaisessa kiitos seisoo <3

Loppiaisen pentutreffit

Lisää pentujen elämästä löytyy pentublogista, jos joku ei ole sitä seurannut: http://jumparoundpennut.blogspot.fi.

Luovutuksen jälkeen olemme ehtineet treffaamaan koko porukalla useamman kerran, käymään neljän pennun voimin pentunäyttelyssä (ROP ja VSP-pennut) sekä vaihtamaan paljon kuulumisia. :)

Jatkan pentujen kuulumisten päivitystä pentublogiin, joten ne joita kiinnostaa pentujen puuhat tulevaisuudessa, kannattaa laittaa linkki talteen. Luulenpa että melko paljon aktiviteettiä luvassa, sen verran aktiivisiin koteihin ovat pennut päässeet! :)