Palataampas hieman ajassa taaksepäin.. Kesä 2014 ja pentuprojekti

Noniin! Nyt on vihdoin hetki jolloin ehtii istua alas paikoilleen ja päivittää blogin ajantasalle. Puolessa vuodessa on tietenkin ehtinyt tapahtua ihan hirveästi, joten yritän pitää tämän tiivistettynä. Taidan jakaa jutut muutamaan eri tekstiin, koska muuten näistä tulisi (ylipitkiä) romaaneja. Nyt näistä tulee ehkä vaan romaaneja. :D

Kesä meni tietenkin aika pitkälti näissä kuvioissa:

Äitin kainalossa ruuhkaa <3 

Paussi matkalla mökille. Me osataan jo hianosti pissata ulos! 

Väsy….

Mamiiiii!!!

Tytöt

Pojjaat

Pentuaika oli aivan ihanaa! Nautin täysin rinnoin kesästä pentujen kanssa, vaikka se ei kevyimmästä ja helpommasta päästä ollutkaan! <3 

Jotta aika ei kultaisi muistoja liiaksi, tässä muistoja Dinan synnytyksest, josta ei dramatiikkaa puuttunut. Onneksi Dina jaksoi kuitenkin hianosti läpi koko synnytyksen ja hoiti pentuja alusta asti erittäin hyvin! :)

Ensimmäinen pentu, iso tyttö, syntyi kuolleena, sillä sen syntymiseen meni liian kauan (n 1,5h). Yritimme elvyttää pentua tuloksetta. Seuraavaksi syntyi kaksi reipasta tyttöä. Tämän jälkeen meille syntyi luultavasti kaksoset. Kaksi pentua tulivat samalla työnnöllä ulos, ja uskon niiden olleen samoissa kalvoissa. Toisesta pennusta huomasi heti sen olevan kuollut. Pentu oli todella pieni ja hieman alikehittynyt. Toinen kaksosista oli myös todella pieni, n 100g, mutta kuitenkin ihan elinvoimainen. Tämä oli meidän pikku punainen. Seuraavaksi syntyi ensimmäinen uros, pienen pieni poika myöskin n 100g. 

Tämän jälkeen dramatiikka jatkui. Syntyi hyvän kokoinen, reipas ja ponteva pentu ja ehdin jo iloita siitä kahden pienen jälkeen. Mutta kun käänsin pennun ympäri tarkistaakseni sen sukupuolen, huomasin että pennulla on napanuora irronnut ja navassa siis pieni reikä josta tulivat pienen raukan suolet ulos. Koitimme korjata asiaa, laitoin suolet takaisin, soitin konsultaation YES:ille ja lähdimme päivystävälle ompeluttamaan navan. Hanke tuntui tietenkin vähän hasardilta, mutta koska pentu oli muuten niin elinvoimaisen oloinen ajattelin että napanuora oli vain irronnut syntymisen yhteydessä (Dina ehti kiskaista?) ja ajattelin että annetaan pennulle mahdollisuus. Napaan yksi tikki, Dinan ultraus että montako vielä tulossa (2-3, ei röntgeniä jolla olisi voinut varmistaa) ja niskaan kalkkia ja kotiin odottamaan loppujen syntymistä. 

Kun päästiin kotiin syntyi melkein saman tien kaksi isoa ja vahvaa poikaa. :) Jäimme vielä odottelemaan kuuluisiko kolmatta joka oli mahdollisesti ultrassa näkynyt. Mutta ei alkanut kuulua ja Dinakin selvästi rauhoittui. Katselimme tilannetta muutaman tunnin samalla yrittäen juottaa pentuja. Pienimmät eivät halunneet kovin hanakasti lähteä imemään, joten niitä piti vähän auttaa. 

Omassa takaraivossa kuitenkin oli vielä kysymys että mitä jos sisällä onkin vielä yksi. Pentuja oli tullut jo niin monta (9!!) että olisi ollut mahdotonta tuntea jos jossain esim kylkikaaren alla olisi vielä piilotellut yksi pieni pentu. Oli siis pakko lähteä varmistamaan asia vielä päivystävälle klinikalle jossa röntgen. Oli tietysti sunnuntai joten kovin moni paikka ei ollut auki. Pennut siis taas mukaan ja klinikalle. Röntgenissä todettiin onneksi että kohtu on tyhjä. Jos sisälle olisi vielä jäänyt yksi pentu, olisi seuraava vaihtoehto ollut sektio, joten olin todella helpottunut ettei tälle urakalle sentään saatu sitä grande finaleksi!

Itseä väsytti tietysti jo ihan hirveästi rankan yön jäljiltä, Dina aloitti synnyttämään puolen yön aikaan, ja klinikalta olimme kotona n klo 12. Kotiin päästyämme alkoi kuitenkin taas pentujen juotto. Oranssi, eli napa-pentu ei halunnut ollenkaan alkaa juomaan. Alkukankeuden jälkeen pienet punainen ja sininen saatiin juomaan joten kuten, mutta tukea ne tarvitsivat koska olivat niin pieniä ja heiveröisiä etteivät pysyneet pitkään itse nisällä. Vaikka oranssi oli yksi suurimmista ja muuten erittäin ponteva, ei sitä vaan saanut juomaan millään. Se vikisi, eikä halunnut nisää saati tuttipulloa. Yritin koko päivän saada pennun juomaan, soitin kokeneemmille saadakseni neuvo ja tukea, mutta kukaan ei voi tuntea tilannetta olematta paikalla. Illalla tein sitten raskaan päätöksen ja päätin että oranssi päästetään pois. En halunnut jäädä nesteyttämään sitä ja katsomaan kuinka se kenties kuihtuisi pois. Se oli läpikäynyt jo paljon, ja ajattelin että kaikille helpompi näin. Sen vikinä stressasi selvästi Dinaa, samoin minua eikä pentu varmasti voinut hyvin, koska ei pystynyt syömään. Jälkikäteen ajateltuna ja selvitysteni perusteella pennulle olisi samantien pitänyt aloittaa myös antibiootti, mitä se ei nyt saanut. Mutta mikään ei silti takaa että pentu olisi sillä pelastunut. On uskomatonta miten pieneen voi kiintyä niin paljon niin pienessä hetkessä. En tiedä helpottaako se ajan kanssa kun kokemusta tulee lisää, ehkä ei. Mutta tuntui kuin olisi vienyt pienen palan Dinaa lopetettavaksi.. Onneksi eläinlääkäri oli saman joka ompeli pennun navan aamuyöstä. Ja lisäksi hän osasi käsitellä hyvin väsymyksestä ja surusta sekaista kasvattajan alkua. 

Ei siis ihan helppo alku kasvattajan uralle. Mutta ihme kyllä, loppukesän tapahtumat peittosi kaiken tuon stressin ja kaiken vaivan mennen tullen! Kesän aikana pennut ehti mm käydä äiskän mukana treenaamassa tokoa (nukkui kevythäkissä kentän laidalla ja tutustui kenttään), leikkiä paljon, käydä agi-kisoissa turistina, automatkustaa lyhyitä ja pitkiä matkoja, mökkeillä, kiipeillä ja hyppiä alas terassilta, tutustua muihin koiriin, viihdyttää melkein päivittäin vaihtuvia vieraita neljännestä elinviikostaan alkaen. Juosta päivittäi useita kertoja vapaana pihalla, kaluta raakoja luita, käydä pienillä lenkeillä myös kotipihan ulkopuolella, olla pentutestattavina, trimmattavina, kiukutella naamanajelusta, nukahtaa syliin, purra lahkeita ja hihoja, kahlata uima-altaassa ja äristä purista vetoleikkiessä. 

Meillä on nyt kuusi aivan ihanaa pentua kasvamassa aivan ihanien omistajien luona! Joten positiivisen puolelle jäätiin kuitenkin suvereenisti ja jatkoa on toivonmukaan tulevaisuudessa tulossa! :)

Kyllä tällaisessa kiitos seisoo <3

Loppiaisen pentutreffit

Lisää pentujen elämästä löytyy pentublogista, jos joku ei ole sitä seurannut: http://jumparoundpennut.blogspot.fi.

Luovutuksen jälkeen olemme ehtineet treffaamaan koko porukalla useamman kerran, käymään neljän pennun voimin pentunäyttelyssä (ROP ja VSP-pennut) sekä vaihtamaan paljon kuulumisia. :)

Jatkan pentujen kuulumisten päivitystä pentublogiin, joten ne joita kiinnostaa pentujen puuhat tulevaisuudessa, kannattaa laittaa linkki talteen. Luulenpa että melko paljon aktiviteettiä luvassa, sen verran aktiivisiin koteihin ovat pennut päässeet! :)